Takana viisi päivää Amsterdamia. Viisi päivää vatsa pinkeenä nauttimista. Teen muista ravintoloista koosteen, mutta nostan esiin ravintolan, jossa nautimme pisimmän ja fiineimmän menun. Koska Tampereen ravintola C on huipuksi koettu, oli paikallaan tarkastaa, tehdäänkö kirjaimelle muualla kunniaa.
Amsterdamin C-nimi tulee Celsiuksesta. Ruoat ja osin cocktailitkin on jaoteltu valmistus- tai tarjoilulämpötilan mukaan. Erinomainen idea, mutta sen hyödyntäminen on jätetty päälleliimatuksi markkinointikikaksi. Lämpöasteet vaihtelevat menulla jälkkäreiden -20 °C:sta grillattuun +200 °C pääruokaan. Kun kaiken kärkenä on lämpö, olis sitä +400 °C grilliä tai uunia voinut väläyttää. Ja hei, mukana oli myös nestemäistä typpeä! Mut mennään asiaan.
C:n sisustustyyli on onnistunut sekoitus boheemia, industriaalia ja fiinimpää henkeä. Aulan cocktail-baari on lämmin boheemi, jolle kasvit ja kukat tuovat lämminhenkistä runsautta. Siispä alkuun mainiot cocktailit baarin puolella.
Meidät saatetaan pöytään ja yllätykseksi chef’s tableen, keittiön äärelle. C:n tilaa hallinnoi keskellä oleva suuri avokeittiö, jonka ääreen mahtuu parikymmentä ruokailijaa. Otamme viiden ruokalajin yllätysmenun (57,50) viinipaketilla (37,00).
Ravintola täyttyy tiistai-iltana reilu puolilleen. Palvelu on ystävällistä, mutta ei omistautuvaa. Henkilökuntaa ei äkkiseltään näytä olevan liian vähän, mutta käytännössä vaikuttaa siltä. Tarjoilijamme päätehtävä on kaataa ja esitellä viinejä, koska ruoan tarjoilun hoitavat tiskin toisella puolella ahkeroivat kokit. En muista, milloin viimeksi tarjoilija olisi huomioinut, että nautimme vielä alkumaljaa eikä tuo sen takia ensimmäisen ruoan viiniä lämpenemään viereen. Perisynti Suomessa.
