Makuja

Pressimatka Badenin viinitiloille, osa 3: Bercher ja Achkarren

MTV

Julkaistu 14.06.2019 14:52

MTV LIFESTYLE

Saksan Viinitiedotuksen pressimatkan viinitilakierros vedettiin Saksan lämpimimmässä kolkassa, Badenissa, toukokuun hyytävässä kelissä, välillä loskan kastelemana. Minkä säässä menetti, viineissä voitti. Opin myös yhteisötarhan upean idean.

Tsekkaa myös reissun muut kohteet ja kirjoitukset.

PS. Pysyt parhaiten kärryillä uusista herkullisista ruoista seuraamalla Sivumakua Facebookissa, Instagramissa (myös Stories) ja Twitterissä.

WEINGUT BERCHER. Miltähän tuntuisi nauttia itse tekemäänsä huippuviiniä omalta 360° kattoterassilta katsoen eri puolelle kaupungin kattojen yli omia viinitarhoja, joiden omistajien kirjattu historia ulottuu vuoteen 1457? Kymmenennen sukupolven viinintekijälle, Arne Bercherille, se on arkea. Bercherin suku muutti Badenin Burkheimiin kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen 1600-luvulla.

Bercherin viinitarhat sijaitsevat Kaiserstuhlin ("keisarin tuoli") yli 500-metriin yltävillä kukkuloilla. Nimen alkuperästä on monta legendaa, mutta siellä on hauskasti jättiläisen nojatuolia muistuttava luonnonmuodostelma. Maaperä on vulkaanista, hedelmällistä ja mineraalista eli täydellistä viininviljelyyn.

Tasting piti pitää kattoterassilla, mutta Badenin toukokuu yllätti rännällä ja +9°C lämmöllä. Seuraavana päivänä paistoi tietenkin aurinko ja lämpöasteita oli tuplat. Kylmyys ja sade eivät haitanneet alkumaljaa, jolla Arne myi itsensä pressiporukalle kertalaakista. Pinot Extra Brut 2014 on shampanjametodilla tehty herkku, jonka muutaman vuoden kypsynyt luonne yhdistettynä tyylikkääseen rapsakkuuteen valloitti ja pakotti ostamaan pullon myös kotiin viemisiksi. Vuosi kellarissa auttaisi entisestään, mutta tuskinpa näkee juhannuksen jälkeistä aikaa.

Bercherin viinilista on huikean laaja. Ja kattava oli tastingikin, mikä vakuutti viinitalon huikeasta tasosta. Vanhan tulivuoren rinteillä kasvaa usein hyvää viiniä, mutta en ollut varautunut kokemaan sitä Saksassa. Kaiken lisäksi Burkheim on upean tunnelmallinen kylä, jonne kannattaa suunnata muunkin kuin viinin takia. Toki pelkästään myös lasillisten perässä.

WINZERGENOSSENSCHAFFT ACHKARREN. (yläkuva) Pääsi taas yllättämään viinimaailman monimuotoisuus – kuten jokaisena päivänä viinireissuilla. Viinitilakierroksen päätteeksi opin itselleni uuden viinituotantometodin, jonka oikeaa suomennosta en tiedä, mutta olkoon se vaikka yhteisötarha (winemaking cooperative). Yksityiset ihmiset vuokraavat ja hoitavat viinipalstan ja tuovat sitten rypäleet yhteisön viinintekijöille, jotka työstävät harrastuksen hedelmistä viinin. Ai että, kuulostais niin mun jutulta!

Kuten siirtolapuutarhoissa Suomessa, on yhteisöviinitarhoilla koettu viime aikoina rajua sukupolvenvaihdosta. Achkarrenin vetäjä Denis Kirstein haluaa viinituotannon pysyvän ajan hengessä kiinni ja nappaavan kiinni myös trendeistä.

Achkarrenin parhaat viinit, jotka on tehty Pinot Gris'tä ja Pinot Noirista) tunnistaa etiketin isosta A-kirjaimesta (Edition A). Denis kertoo yhteisötarhan laadun salaisuudeksi sen, että siellä viiniä viljelevät ja tekevät ihmiset, joilla toimeentulo tulee muualta ja ainoa syy tekemiseen on intohimo viiniin. Helppo hahmottaa siirtolapuutarhurina.

Tastingin päätteeksi saimme nauttia Achkarrenin Schloßberg-tarhan Muskateller Auslesea vuodelta 1989. Hämmentävää, miten eloisa 30-vuotias viini voikaan olla. Toki benchmarkeja ei liiemmin omasta kokemusta löydy.

Visiitin upein osuus koitti, kun Denis kysyi meidän syntymävuotta, minkä jälkeen hän kertoi hyllynumeron, josta pääsi nappaamaan kyseisen vuoden viinipullon tuliaiseksi. Kuinka siistiä olikaan syntyä vuonna 1975! Mukaan lähti pullo Achkarrenin Beerenauslesea, jonka rusinainen olemus ja väri oli hyvin intensiivinen ja makeus varsin pyöristynyt matkan varrella ollen kaikin puolin vielä elossa. Tanskalainen toimittaja pääsi nappaamaan vuoden 1968 Pinot Blancin, joka oli täysissä sielun voimissa ja osoitti hienosti raikkaamman viinityylin ikääntymispotentiaalia sukupolvenkin edestä.