Pizzaviikon toinen resepti kulkee Australian Master Chef -ohjelman antamien oppien mukaan. Kyseessä on toinen yhden päivän taikina eli lämpimässä kohotettava versio ja mielestäni selkeästi parempi kuin pizzaviikon ensimmäinen, aiemmin paljon käyttämäni taikina. Hiukan pizzakemiaa Tämä vaivattiin ohjelmassa koneella, joka on hivenen vastoin fiilistelyäni, mutta tein niin kuitenkin. Hyvinhän kone jaksaa taikinaa veivata. Tässä versiossa aletaan päästä syvemmälle fermentaatiossa eli käymisessä eli taikinan kohotuksessa. Käymisprosessissa hiivasolut käyttävät ravintonaan sokeria ja lisääntyvät. Niinpä niille annetaan ravinnoksi hiukan sokeria. Mikäli sokeria ei lisätä, hiiva alkaa pilkkoa sokeria (glukoosia) jauhojen tärkkelyksestä. Taikinan annetaan olla konevaivaamisen jälkeen rauhassa, jotta gluteiini pääsee rauhoittumaan ja hiiva alkaa polttaa sokeria hiilidioksidiksi. Kaasuuntuminen aiheuttaa taikinan sisään kuplia, mitkä puolestaan johtavat taikinan tilavuuden kasvamiseen eli kohoamiseen. Vaivaamisessa aikaansaatu sitkoverkko pitää taikinan kasassa. Tämä oli lyhyen kemian lukijan tiivistelmä, josta toivottavasti sai peruspointin selville. Sanokaa, jos tipuitte kärryiltä, niin yritän muotoilla paremmin tai laajemmin.
Pehmeä kuin vauvan peppu
Tämän version hienoin piirre on kuitenkin sen pehmeys. Taikina oli kohotuksen jälkeen pinnaltaan silkinpehmeä. Sitä teki mieli pelkästään sivellä tovi. Olennaisin ero tässä reseptissä oli maito. Aiheuttiko se pehmeyden? En ole varma, mutta kuulostaa luontevalta. Mainio vinkki oli myös alustan jauhojen miksaaminen yhteen mannaryynien kanssa. Näin pizza ei tartu pohjaan kiinni ja sen siirtely on helpompaa. Tässä versiossa pizzaa kohotetaan kahdesti, taikinana ja yhden pizzan pallona. Näin hiilidioksidin kanssa vapautunut etanoli antaa taikinaan ominaisen makunsa. Master Chefit käyttivät taikinaan erityisen hienoiksi jauhettuja "00"-jauhoja. Ja muista kuuma paistoalusta, mieluiten pizzakivi!
