Suomen chilipääkaupungiksi perustellusti itseään kutsuva Tampere isännöi viikonloppuna Chilifest-tapahtumaa. Tulisen tapahtuman pääpiruna on Vuoden tamperelaiseksikin aiemmin tänä vuonna valittu Marko "Poppamies" Suksi.
Tapahtuma valtasi Keskustorin lisäksi myös vanhan kirjastotalon uudistetun puiston, jossa rokattiin Chilirockin tahtiin. Harvemmin sitä näkee yhtä paljon letitettyjä partoja yhtä aikaa! Polte jatkui festien iltaklubeilla live-tykityksellä. Näytteilleasettajat olivat laittaneet kystäkyllä ja suu poppasi pitkin matkaa maistiaisia keräillen. Mielenkiintoiseksi osoittautuivat iisimpi chilipipari sekä melkoisen tuliset salmiakkitoffee ja naga-mansikka -jäätelö. Aristin hiukan tuota tulisinta vaihtoehtoa. Se oli hauskan polttava, mutta pitemmän päälle ehkä liiankin. Habanerolla maustettu appelsiinijäde osoittautui kuitenkin liian miedoksi. Ihan jees silti. Moni ruokaisampi chilituote osoittautui joko liian mauttomaksi tai chili oli pelkkää pistävää polttoa ilman varsinaista makua. Paria poikkeusta lukuunottamatta. Moni tamperelainen ravintola oli laittanut festien ajaksi festitelttaansa ja päämajaansa chilimenun, josta hatunnosto.
Oma chilikokemukseni
Omat chilini ovat kasvaneet melkoisiin mittoihin. Yli puolimetrisissä kasveissa on kuitenkin vasta nyt alkanut näkyä hedelmän alkuja ja pelkään, että kesä loppuu liian aikaisin. Täytyy yrittää siirtää niitä jonkin ajan päästä ruukkuihin. Lajikkeet ovat melko iisit Jalastar ja Hot Lemon. Talven turvaksi ostin Suomen chiliyhdistyksen kojulta Hot Salsa -lajikkeen taimen, joka puski jo varsin hyvin chilinalkuja. Peukut pystyssä!
Kyselin samalla vinkkejä chilieni suojeluun ja neuvoksi annettiin varsin järkevältä kuulostaneet tuplaharsot tai kuplamuovi yöpeitteeksi. Harmi, että asumme jo arjet kaupungissa, joten tein kompromissin ja jätin chilit ikkunakannen alle. Sade pääsee parista jättämästäni raosta tarpeeksi sisään.
