Osso buco antaa kaikua jostain lapsuuteni 1970-luvulta. En muista yksittäisiä annoksia, mutta mielikuvat ovat vahvat. Ruokalajiin törmää nykyisin aniharvoin, joten halusin palauttaa sen mieliin. Sen tämä italialaisklassikko ansaitsee. Vierailin muutama vuosi sitten onton luun syntysijoilla Milanossa, mutta valitettavasti unohdin maistaa sitä. Sen sijaan paikallinen, luullinen schnitzel cotoletta alla milanese ja sahramirisotto piirtyivät makuhermoille ikuisesti.
Alunperin osso buco tehtiin ilman tomaattia eli in bianco, mutta nykyisin se on useimmiten tomaattipohjainen. Molempi parempi.
Osso buco on varsin edullinen liha, mikäli teet sen naudasta (alle kympin kilo). Oikeaoppisesti vasikasta kokattuna hiukan kalliimpi. Edullinen liha vaatii aikaa mureutuakseen. Hauduta sitä ainakin 2,5 h lihan laadusta riippuen. Kruunasin potkan gremolata-tahnalla. Luun sisällä oleva luuydin on monille suurta herkkua. Sen voi lipaista vaikkapa leipäpalan päälle makupalaksi. Itse en tällä kertaa leivittänyt lihaa vehnäjauhoissa, vaan grillasin syyt kiinni ja laitoin sitten pataan. Pieni savuaromi on aina hyvästä. Risotto alla milaneseen käytin riisin sijaan tapani mukaan emmervehnää.
Osso buco alla milanese
vasikanpotkaa paksuina viipaleina (200-250 g/syöjä), voit käyttää myös nautaa
vehnäjauhoja leivittämiseen
suolaa
pippuria






