...muttet ole rohjennut vain tehdä sitä? Minulle tuli eilisiltana hauska ajatus.
Mitä jos alkaisin kerätä lukijoiltani kiperiä kysymyksiä ruokafirmoille?
Sellaisia, joita on tullut joskus mietittyä, mutta ei ole jaksanut, muistanut, uskaltanut tai halunnut esittää. Kun ei niistä kumminkaan mitään hyötyä olisi. Mitä nyt yksittäisen kuluttajan kysymys saisi aikaan? Olen huomannut, että kun kysyjän takaa löytyy hiukan massaa, kiinnitetään kysymyksiin hyvinkin paljon huomiota. Sivumaun bloggauksilla on tuhansia lukijoita. Tehdään joukkoistettu kysymyskanava.
Myytinmurtamista. Kuva: Mikko Törrö
Facebookin hienoin ominaisuus on mielestäni demokratia. Kullakin profiililla ja sivulla on yksi ääni, joka on yhtä voimakas. Yhtä näkyvä. Kyse on vain siitä, miten sitä käyttää. Pointti on julkisuudessa ja avoimuudessa. Ei enää kahdenkeskisiä keskusteluja kuluttajapalvelun kanssa. Kaikki näkevät, mitä kysytään ja mitä vastataan ja voivat osallistua siihen. Osaan kaivaa tyydyttävän vastauksen esiin. Mustaa valkoisella. Reilu peli. Mikäli yritys ei toimi tai ei pysty keskustelemaan Facebookissa, käyn keskustelun sähköpostilla ja jaan sen blogissa. Mitään lisäämättä. Mitään vähentämättä. Läpinäkyvyys on pop. Avoimuus chic. Me maksamme. Meillä on oikeus tietää, mitä saamme.
Lähetä vastaukset joko Sivumaun Facebook-sivun kautta tai sähköpostiini: skippari@gmail.com.
Kysymyksen asettelusta Otan mielelläni vastaan kaikenlaisia kysymyksiä. Toimin itse moderaattorina eli jokaista kysymystä en välttämättä välitä eteenpäin. Voin myös viilata kysymystä mielestäni tehokkaammaksi. Voin laittaa kysymyksen yhteyteen kysyjän nimen, jos tämä niin haluaa. Joskus minulle avautuu jonkun firman vanha työntekijä, joka kertoo mielenkiintoisia kokemuksia entisestä (tai nykyisestä) työpaikastaan elintarvikealalla. Tämä on hyvä kanava esittää sellaisiakin tiukkoja kysymyksiä nimettömänä. Asialinja säilyttäen.
Jotta homma lähtisi pyörimään hyvin, ohjeistan hiukan kysymyksen laatimisessa. Ei pidä silti pelästyä ohjeiden määrää. Kysymykset kannattaa olla ihan tavallisia eivätkä tarvitse tohtoritutkintoja taakseen. Olemme ihan taviskuluttajia, jotka haluavat tietää tuotteista lisää.
Kysymyskanavan henki on olla utelias. Ei vihamielinen. Ei saarnaava. Anarkialla ei saa mitään aikaiseksi. Keskustelulla sitäkin enemmän. Se ei tarkoita myötäilyä tai mielipiteiden kätkemistä. Tiukka saa olla ja aion olla. Siitä on tullut kokemusta. Kysymykseen vastaa ihan tavallinen ihminen, joten keskustellaan kuin ihminen ihmiselle. Pilke silmäkulmassa, mutta rehellisyyttä visusti vaatien.
Yksi asia kerrallaan. En lähde haastamaan koko yrityksen liiketoiminnan perusteita ja etsimään salaliittoja kuluttajia vastaan. Haluan yhdellä kysymyksellä puuttua yksityiskohtiin tuotteissa ja toimintatavoissa. Yksi korsi kerrallaan. Yhden asian selviäminen avaa yleensä laajempaakin kokonaisuutta. Siitä voi sitten mahdollisesti tehdä jatkokysymyksiä. Niitäkin varmasti tulee.
Kysymyksen on oltava mahdollisimman selkeä ja mielellään yksiulotteinen. Tarkoitan, että se kohdennetaan tietylle firmalle, tiettyyn tuotteeseen tai toimintatapaan. Esim. alla kertomani Valio-tapaus.
Mitä tiukemman oloinen kysymys, sitä parempi on, jos laitat linkin tai linkkejä esim. tutkimuksiin tai artikkeleihin, jotka tukevat kysymystäsi. Ne ovat lähinnä minua varten. Omat resurssini eivät riitä kunkin kysymyksen pohjatyön tekemiseen alusta alkaen.
Hyvä kysymys ei sisällä liian subjektiivista näkökulmaa. Esim. pahanmakuinen on varsin häilyvä käsite. Samoin valheellinen tai harhaanjohtava mainonta, mikäli siitä ei ole selkeää näyttöä. Silloin se olisi mainio kysymyksen aihe.
MISTÄ MOINEN IDEA? Case McDonald's ja Valio
Homma lähti käyntiin muutamasta kokemuksesta. Olen esittänyt pari kertaa Suomen McDonald'sille tiukkoja kysymyksiä (linkki 1, linkki 2), joihin yritys on joutunut kiertelemään ja kaartelemaan vastaustaan. Pääsin lopulta pisteeseen, josta ei voinut enää edetä. Keskustelun aikana oli käynyt hyvin selville, millaisella moraalitasolla yritys toimii. Mission accomplished. Vastaavaa harrastin myös Hesburgerin kohdalla (linkki).
Tällä viikolla sattui mielenkiintoinen episodi Valion kanssa. Lukaisin eräästä nettikeskustelusta, että Valion Creme Fraichen ainesosissa on jotain kummaa. Niinhän siinä oli. Perinteinen ranskankerma valmistetaan maidosta ja hapatteesta. Näin tekee jokainen muu tarkastamani kilpailija. Valion kermassa ainesosia oli puolentusinaa sisältäen lisäaineina mm. muunnettua tärkkelystä ja johanneksenleipäpuujauhetta. Kysyin Valiolta heidän Facebook-sivuillaan, miksi he tarvitsevat niin monta ainesosaa ranskankerman tekoon, vaikka kilpailijat toimivat ilman lisäaineita. Valion edustajat vastasivat, että lisäaineiden avulla tuotteen vaahdotettavuus ja kuumuudenkestävyys paranevat. Se oli kuulemma Horeca-asiakkaiden arvostama seikka. Sinänsä jännä, että tuote on sama myös kuluttajapuolella.
Lukijoihini kuuluva keittiömestari päätti oma-aloitteisesti tutkia väitettä. Hän vatkasi käsivatkaimella täydellä teholla kaksi minuuttia Valion ja Arla Ingmanin ranskankermoja. Myytinmurtajan mukaan Valion kerma liisteröityi ja Arlan vaahtosi mallikkaasti. Hän lähetti kuvan todisteeksi (yllä). Kysyin Valiolta kommenttia tähän. Valion tuotekehittäjä oli vaahdottanut kermaa vatkaimella, jossa oli lankamaiset vispilät ja esitteli kuvan muodossa pursotettua ja vaahdotettua kermaa, joka kuulemma kestää tuntikausia. Vaahto ei tuotekehittäjän mielestä ollut liisterimäistä, ainoastaan paksua. Keskustelun voi nähdä Facebookin puolella (linkki).
Tämä oli mainio esimerkki elintarvikeyrityksen haastamisesta. Miksi ostaa doupattua tuotetta, jos kilpailijat tarjoavat sitä ilman lisäaineita? Ammattilaisen suorittama vaahdotus ei onnistunut, joten voidaanko kuvitella, että se hoituu kaikilta kotikokeiltakaan? Pitäisikö pakkauksessa olla käyttöohje? Mitä etua kuluttajille on tuntikausia kestävästä paksusta vaahdosta? Kuumuudenkestävyyttä en ole vielä verrannut kilpailijoihin. Täytyypä korjata tilanne.
Mutta nyt pähkäilemään kysymyksiä! Linjat on auki.