Otan loppukiriä ruokalupauksiini, jotka annoin tälle vuodelle. Yksi niistä oli hernekeiton tekeminen. Voi yllättää jotakuta, mutta en ole milloinkaan sellaista tehnyt. Syön hernerokkaa muutenkin varsin harvoin. Kerran pari vuodessa. Olen siitä toki aina pitänyt, mutta se on mielestäni yhtä tylsä kuin useimmat perinteisistä suomalaisista kotiruoista. Halusin nähdä, kuinka hyvää siitä saisi itse tekemällä. Ja taisi tulla parasta syömääni. Samahan sattui myös nakkikastikkeen, tillilihan ja kanaviillokin kohdalla.
Ostin puolihuolimattomasti lihaksi possunlapaa. Jälkeenpäin totesin, että ehkä paras lopputulos olisi tullut savupotkalla. Toisaalta ja toisaalta. Nyt mausta tuli puhtaampi ilman savun tuomaa syvyyttä ja sävyä. Tottakai mainiota myös savustetulla lihalla.
Yllätyin, kuinka kiihkeän palautteen hernerokan tekeminen aiheutti Sivumaun Facebook-sivulla. Kullakin näytti olevan se oikea tapa valmistaa soppa. Jälkikäteen ajatellen se ei tunnu yllättävältä. Halusin tehdä keiton mahdollisimman yksinkertaisesti ja oppia matkalla. Muutetaan sitten seuraavalla kerralla metodeja, jos tarvetta löytyy. Ei oikeastaan löytynyt. Haudutin lihan aluksi ihan sellaisenaan, mutta siitä olisi hyvin voinut paistaa pinnat kiinni, kuten yleensä lihan kanssa teen. Sipulitkin voisi samalla freesata ja olla mukana lihan haudutusliemessä. Kun pintoja ei paisteta kiinni, irtoaa makua liemeen. Kun paistetaan kiinni, säilyy maku lihan sisässä. Näkemyksistä saa väitellä kommenteissa. :)
