Kanaviillokki kuuluu kokokansan hyväksyttyihin kammotuksiin. En tiedä, mikä sai koulujen keittäjät tekemään siitä niin pistävää, koska alkuperä on aatelista ranskalaista alkuperää. Veikkaan, että osaamaton curryn käyttö 70-80-luvun Suomessa pilasi mitä mainioimman ruokalajin. Pystyn yhä palauttamaan mieleeni pienen puisen ala-asteeni kanaviillokin ei-niin-herkullisen maun, vaikka ruoka muuten oli Tampereen koulujen parhaimmistoa.
Otin pohjan klassiseen ruokaan itseltään Julia Childilta. Olen aina pitänyt rouvan opusta varsin sekavasti kirjoitettuna, joten kirjoitin reseptin muotoon, josta itse pitäisin. Samalla yksinkertaistin paria kohtaa. Nautin itse viillokin kanssa ohrattoa. Oikein mainio kotimainen valinta. Moni kuitenkin vannoo perunan nimeen. Tai riisin. Molempi parempi. Ruoka sopii mainiosti suomalaiseen makuun. Arkena ja juhlana. Nirppanokille se kannattaa tarjoilla kana-fricasséena. Sama asia, hienompi nimi ja harhauttaa lapsuuden traumoista.
Tastes like chicken
Mutta nyt se olennainen seikka. Käytä ruokaan kanaa, älä broileria. Ei siitä pahaa tule tehotuotetulla rodullakaan, mutta aito kana antaa ruoalle sen ominaisimman maun. Kotimaisen Pajuniemen luomukanoja saa jo varsin laajalti isommista marketeista. Ne näyttävät ruipeloilta isotissiseen broileriin verrattuna, mutta siltä eläimen oikeasti kuuluisikin näyttää. Ja maistua. Kilohinta oli 12 e/kg. Kanaa täytyy haudutella paljon broileria pitempään ja miedolla lämmöllä. Ei kuitenkaan liian pitkään. 1,5-2 h on yleensä optimi. Myynnissä olevat kanat ovat kiloisia eli yhdestä linnusta riittää syötävää 3-4 henkilölle. Hyviä vaihtoehtoja ovat myös kotimaiset luomubroilerit, kukonpojat ja ranskalaiset bressenkanat. Mikäli on pakko tyytyä perusbroileriin, osta luullisia rintapaloja sekä koipia. Kokonaisen kanan ostaminen ja pilkkominen on edullista ja helpompaa kuin aluksi tuntuu. Ja siinä harjaantuu nopeasti. Pilkkomisdemonstraatio löytyy esim. täältä, vaikka videon lintu näyttää varsin doupatulta.
