Hampurilainen on periaatteessa yksinkertainen juttu. Lihaa ja höysteitä sämpylän välissä. Samoin kuin yhtä "helppoon" pizzaan, löytyy mehevään ja maistuvaan burgeriin salaisuuksia joka lähtöön. 
Tänä kesänä haluan perehtyä hampurilaisen syvälliseen olemukseen. Pihviin, sämpylään, kastikkeeseen ja lisukkeisiin.
Aloitin kevyesti valitsemalla tässä vaiheessa hyväksi tietämästäni ruhonosasta, chuck rollista. Tuo amerikkalaisten suosima lihanpala ei ole löytänyt vielä tietään kunnolla suomalaisille lihatiskeille. Kyseessä on luuton naudan etuselkä, jossa on rasvaa varsin sopiva määrä mehukkaaseen burgeripihviin. Parhain lopputulos saavutetaan lihalla, jossa rasvaprosentti on 10-20 % tienoilla. Silloin rasvaa pääsee sulamaan sisälle juuri sopivasti eikä liha jää sitkeäksi tai kuivaksi. Tampereen Sokoksella chuck roll oli jauhettu valmiiksi ja jälkeenpäin tuntui, että turhan hienoksi. Valmisjauhelihan ja itse jauhetun lihan ero havainnollistetaan hyvin täällä (video). Lihamylly on ollut hankintalistalla jo pari vuotta ja ajattelin sen olevan seuraavaksi ajankohtainen syksyllä. Väärin. Katseltuani jenkkikokkien kinastelua parhaasta eri ruhonosien sekoitussuhteesta, ymmärsin olevani vielä kilometrin päässä ymmärryksestä. Siispä tässä ensimmäinen variaatio, jossa panostin hyvään lihanosaan sekä barbeque-kastikkeeseen. Kuten pizzassa, laadukkaat raaka-aineet tekevät laadukkaan ruoan. Oikeaa cheddaria, itse tehtyä BBQ-kastiketta, kotitekoista coleslaw-salaattia jne. Olen paistanut burgereita elämässäni yhteensä seitsemän kesää, joten jonkinlaista tuntumaa peruskamaan löytyy yhä.
Sämpylältä hain bulkkikamaa maukkaampaa versiota. Maku olikin hyvä, mutta turhan korkea olemus pakotti avoburgeriin, missä ei toki mitään vikaa ole. Olen tehnyt hampurilaissämpylöitä itsekin ja kokeilen samaa ensi kerralla.
