Tällä viikolla kiersi somessa uudelleen Sitran teettämä Elämäntapatesti. Ymmärrettävää IPCC:n julkaiseman, huolestuttavan ilmastonmuutosraportin jälkeen. Tein testin ja hämmennyin tuloksesta.
Sain tulokseksi 8200 kg CO2e. Suomalaisten keskivertolukemaksi kerrottiin 10 300 kg CO2e ja testin tekijöiden keskiarvoksi 7300 kg CO2e. Testiä tekevät ovat varmasti keskivertoa valveutuneempia. Ilahduin numeroista tietäen, että olen lentänyt tänä vuonna jo neljä eestaaslentoa. Postasin lukeman Facebookiin ja sain rykelmän toisia lukuja. Jäin monimuotoisen ystäväpiirin lukemissa rajusti jalkoihin. Tiedän, että monilla pienillä valinnoilla tekisin hyvää, mutta tiedän myös, että monet isommat asiat ovat osaltani kunnossa. Alkoi ärsyttää ja aloin testata palvelun laskentakaavaa eri asioihin.
TALOUDEN KOKO. Olennaisimmaksi tekijäksi muodostui talouden koko, mikä heittää koko testin arvon turhaksi. Kun vaihdoin kahden henkilön talouden viideksi ja samalla asuintilan sellaiseksi kuin se viidellä tulisi olemaan, tippui oma lukemani 2000 kg:lla. Tilanteessa, jossa oma talouteni kuluttaisi monin verroin nykyistä enemmän. Kun vähensin lentomatkat ja kesäajan kesämökin, tippui lukema myös 2000 kg. Se on ymmärrettävää - joskin harkitsemisen arvoista - pohjoisen luksuksen mahdollistavaa tuhlausta.
TALOUDEN KULUTUS. Testi ontuu tässä pahasti. Lapsiperheiden vanhemmat saavat siinä suurta helpotusta, vaikka faktat puhuvat vastaan. Lapset ovat upeita ja ihania, mutta ilmastovaikutusten suhteen valtava rahti. Korostan nyt vielä nettiraivon ehkäisemiseksi, että katson tässä asiaa vain ilmastonäkökulmasta. Jokainen meistä on ilmastolle suhteellisesti jättimäinen taakka. Oikeampi lukema syntyisi talouden kulutuksesta.
Sitran testi ampuukin ideaansa sarjatulella jalkaan. Olisi upeaa, jos ihmiset tajuaisivat arkisten valintojensa vaikutukset. Kun jokainen kolmilapsisen perheen vanhempi saa synninpäästön arjen huonoista valinnoistaan vain siksi, että talouden koko on 5 hlöä, valintojen merkitys vesittyy.