USA 2007. Ohjaus & käsikirjoitus: James Gray. Tuotanto: Todd Wagner, Mark Cuban, Anthony Katagas. Kuvaus: Joaquin Baca-asay. Leikkaus: John Axelrod. Musiikki: Wojciech Kilar. Pääosissa: Joaquin Phoenix, Eva Mendes, Robert Duvall, Alex Veadov, Dominic Colon, Moni Moshonov, Antoni Coronte, Tony Musante, Mark Wahlberg. Kesto: 119 min.
Amerikkalaisohjaaja James Gray on tehnyt urallaan vasta kolme elokuvaa. Vuonna 1994 Gray debytoi New Yorkin venäjänjuutalaisten lähiöön sijoittuneella Pikku Odessalla, kuusi vuotta myöhemmin oli vuorossa yhtä kovaotteinen Queens-tarina The Yards (2000). Ensin mainitusta Gray palkittiin Venetsian elokuvajuhlien hopeisella leijonalla.
Nyt Suomen ensi-iltansa saava We Own the Night (2007) sai keväällä innostuneen vastaanoton Cannesin elokuvajuhlilla. Tinkimättömän trillerin ainekset ovat tekijälle enemmän kuin tuttuja: venäläiset sukujuuret omaava ohjaaja-käsikirjoittaja liikkuu omiensa joukossa keskellä newyorkilaismiljöötä, jonka brooklynilaisrahvaalle Manhattanin lasikaupunki on sittenkin saavuttamaton unelma. Kuten Pikku Odessa, myös uutuuselokuva koettelee perheen ja veljeyden kiivaita kipupisteitä.
Joaquin Phoenix ja Mark Wahlberg, jotka nähtiin jo The Yards -elokuvassa, esittävät toisistaan vieraantuneita veljeksiä. Makeaan elämään mieltynyt Bobby (Phoenix) isännöi yökerhoa, jonka asiakkaisiin kuuluu häijy huumeparoni, klubin venäläisomistajan sisarenpoika. Joseph (Wahlberg) ja poikien isä Albert (Robert Duvall) ovat molemmat poliiseja, jotka vetoavat "tuhlaajapojan" apuun kokaiini-kuninkaan kiinnisaamisessa.
Poliisisuvustaan visusti vaiennut Bobby ei lämpene sukulaisten idealle, minkä myötä perheenjäsenten välit viilenevät entisestään. Kun venäläinen salamurhaaja on pamauttaa Josephin pois päiviltä, havahtuu Bobby kinkkiseen asemaansa puun ja kuoren välissä. Kuullessaan isänsä olevan seuraavana huumeringin tappolistalla on hänen tehtävä lopullinen valinta oman elämänsä ja perheensä välillä.
We Own the Night on elokuva perheistä, velvollisuuksista, rakkaudenjanosta, oikeasta ja väärästä. Elokuvan nimi viittaa newyorkilaisten katupartiopoliisien itsevarmaan mottoon: yö kuuluu meille. Grayn elokuva kertoo kuitenkin kokonaan toista kieltä, jolla on vissit yhtymäkohtansa myös tähän päivään. Vaikka tarina-ajankohta sijoittuu vuoteen 1988, eivät poliisien keinot rikollisten taltuttamiseksi ole ainakaan kasvaneet. Elokuvassa diileri nauraa "mikkihiiri-jepareille", jotka eivät lain sallimin keinoin pysty taistelemaan järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Robert Duvallin fantastisesti tulkitsema isä-Albert ei silti halua luopua ihanteistaan, sillä "oma kusi lämmittää housuissa vain hetken aikaa".
Lajityyppinsä puolesta We Own the Night liittyy periamerikkalaisen poliisielokuvan pitkään jatkumoon. Mitään genrelle tavanomaista elokuva ei kuitenkaan sisällä, sillä James Gray lähestyy action-areenaansa kovin erilaisesta näkökulmasta. Machokulttuurin makustelun sijaan Gray haarukoi teemojaan rankan emotionaalisesti. Sukeltaessaan pelon, kaipuun ja epätoivon syövereihin We Own the Night vaihtaa kurssiaan äkkiarvaamatta ja totaalisesti. Tästä suunnanmuutoksesta alkaa katsojaa elähdyttävä ja taatusti hämmentävä kujanjuoksu. Joaquin Phoenixin velloessa sisäisten ristiriitojen ja kauan sitten unohtuneiden automaatioiden kiirastulessa We Own the Night kohoaa korkealle tavanomaisten ja ennalta arvattavien rikoselokuvien yläpuolelle.
Vaikka We Own the Nightista olisi mitä mieltä tahansa, niin tylsä se ei ainakaan ole. Teoksen emotionaalinen koukku tarttuu tiukasti katsojan lihaan, eikä se päästä irti ennen maanista finaaliaan – tuskin sittenkään. Omaperäisen ohjaajan vereslihaisesta käsikirjoituksesta muovautuu esiin typerryttävä elokuvaelämys.
Teksti: Outi Heiskanen