Wahlroos muistelee uraansa: Lapsuuden puunukeista 1980-luvun miljardikauppoihin

Björn Wahlroos valottaa uudessa kirjassaan "Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta" myös hieman oman uransa kehitysvaiheita.

– Yksi varhaisimmista lapsuusmuistoistani on se, kun isäni palasi kotiin satunnaiselta matkalta Moskovaan.

Lapsen maailmaan tuliaisten laatu kuvasi järjestelmien kykyä tuottaa ihmisille mieluisia kulutustarvikkeita. 

– En odottanut siskoni kanssa sen kummempia tuliaisia, koska tieseimme, että Punaisen torin laidalla sijainneen GUM-tavaratalon leluosaston valikoima kalpeni Helsingin Stockmannin rinnalla. Meillä oli jo omat maatuskat eli venäläistä talonpoikaisemäntää esittävät ontot puunuket.

Käytännössä tuliaiset olivat enimmäkseen vodkaa ja kaviaaria.

Wahlroosin "taistolaisuusvaiheen" kirja sivuuttaa tyystin.

"Teimme paljon rahaa"

Kiitoksen oman uran alkutaipaleesta Wahlroos osoittaa 1980-luvun keskuspankkipolitiikalle.

– 1980-luvun loppua voisi hyvin kutsua markkinaeuforian ajaksi. Se oli aikaa jolloin kolmikymppiset pohjoismaalaiset - minä mukaan lukien - oppivat markkinoiden tavoille käydessään kauppaa miljoonilla ellei peräti miljardeilla. Oli niin helppoa lähteä mukaan keskuspankkiemme synnyttämään kuplaan. Olimme nuoria, joten meiltä puuttuivat omakohtaiset kokemukset rahoitusmarkkinoiden menneisyydestä; muistimme oli lyhyt. Ikävä kyllä vanhempiemme muisti oli yhtä olematon. 

Wahlroosin mukaan hän sopeutui muiden mukana keskuspankkien luomaan toimintaympäristöön.

– Jonkin aikaa teimme sillä tavoin paljon rahaa. 

Kun politiikka muuttui, osa kasinotalouden jupeista menetti suurimman osan voitoistaan. Wahlroos selvisi ja selittää.

– Kyse ei ollut typerästä laumakäyttäytymisestä. Kysymys oli enemmän tai vähemmän rationaalisesta reaktiosta niihin mahdollisuuksiin, joita dogmaattiset ja yliluottavaiset keskuspankit loivat.

Lue myös:

    Uusimmat