Mikäli Armenian ja Azerbaidzhanin konflikti etenisi täysimittaiseksi sodaksi, olisi Azerbaidzhanilla sekä mies- että materiaaliylivoima.
Toisaalta Armenian vahva diplomaattinen vaikutusvalta ja ulkovaltojen mahdollinen sotkeutuminen tekisivät sodasta erittäin vaikean ennakoida. Statista-sivuston mukaan Azerbaidzhanin armeijan vahvuus on nykyisin vajaat 67 000 sotilasta, kun taas Armeniassa aseisiin saadaan vajaat 52 000 miestä.
Azereilla on myös selkeä ilmaherruus sekä tykistö- ja panssariylivoima.Sotia ei kuitenkaan voiteta paperilla, minkä Azerbaidzhan sai karvaasti huomata jo 90-luvun hävityssä sodassa.
Tuolloinkin voimasuhteet suosivat sitä selkeästi.Armenia oli kuitenkin sodan syttyessä naapurimaataan vakaampi yhteiskunta. Se sai nopeasti kokoon motivoituneen ja vakaan armeijan, kun taas Azerbaidzhania repivät sisäiset valtakamppailut, joiden seurauksena sodanjohto oli tempovaa ja epävakaata.
Vaikka azereilla oli tuolloinkin ilmaherruus, Armenia onnistui tasamaan puntit hyvän ilmatorjuntansa ansiosta. Vuoristo-Karabahin taisteluissa Armenia käytti tehokkaasti hyväkseen vaikeaa maastoa: oikein sijoitettu panssaritorjunta tuhosi Azerbaidzhanin tankit, minkä jälkeen Armenia kävi vastahyökkäykseen omilla hyökkäysvaunuillaan.
YK:n turvallisuusneuvosto vaatii välitöntä loppua taisteluille Vuoristo-Karabahissa
Venäjä aseistaa molempia
Nykyisin Azerbaidzhan on itsevaltaisesta johdostaan huolimatta vakaa valtio, jonka armeija on hyvin aseistettu ja koulutettu. Materiaaliylivoima on entistäkin selvempi azerien eduksi.