USA 2007. Ohjaus: Dennis Dugan. Käsikirjoitus: Barry Fanaro, Alexander Payne, Jim Taylor. Kuvaus: Deam Semler. Leikkaus: Jeff Gourson. Musiikki: Rupert Gregson-Williams. Tuotanto: Michael Bostick, James D.Brubaker, Jack Giarraputo. Pääosissa: Adam Sandler, Kevin James, Jessica Biel. Kesto: 118 min. Levittäjä: Finnkino.
Elokuva alkaa pitkällä kohtauksella, jossa kaksi palomiestä pelastavat muodottoman lihavan miehen liekeistä. Näemme möhkälemäistä painia ja pieruvitsejä. Alku valitettavasti sinetöi elokuvaa hallitsevan sävyn.
Palomiehet Chuck ja Larry ovat bestikset vuosien takaa ja paloasemansa ylpeys. Vastikään leskeksi jäänyt Larry (Kevin James) omistautuu vapaa-aikanaan kahdelle lapselleen. Chuck (Adam Sandler) hässii joka ilta eri naista tai harrastaa joinakin iltoina kimppakivaa, ja on pornolehtien ja -videoiden suurkuluttaja. Larryn pulmana on se, ettei hän voi nimetä lapsiaan henkivakuutuksensa edunsaajiksi. Nopein keino hoitaa asia olisi mennä naimisiin, mutta sopivia vaimoehdokkaita ei kuitenkaan tunnu löytyvän. Niinpä hän kääntyy parhaan ystävänsä puoleen.
Valtion yli-intoileva virkamies alkaa epäillä miesten liittoa pelkäksi kulissiksi, mikä johtaa jatkuvaan kyttäämiseen ja häiriköintiin. Paineita aiheuttaa myös Chuckin ja miesparin juristiksi palkatun seksikkään Alexin (Jessica Biel) välinen kemia: tunteita täytyy pitää aisoissa, jotta vilppi ei paljastuisi. Päänsärkyä nostattaa niin ikään Larryn poika, joka mieluummin harjoittelee steppi- ja laulunumeroita musikaaleihin kuin katsoo futista telkkarista. Ja yhtenä elokuvan sivujuonena seurataan, kuinka Ving Rhamesin näyttelemä palomies, kassakaapinkokoinen maskuliinisuuden perikuva, tulee ulos kaapista Chuckin ja Larryn esikuvan rohkaisemana. Ylipitkäksi venyvä suihkukohtaus paloasemalla kieltämättä naurattaa. Näitä homouteen liittyviä sivujuonia siis piisaa.
Elokuva haahuilee nolostuttavan homofobian ja falskin suvaitsevaisuuden välimaastossa. Hurjinta mitä miehet joutuvat kokemaan, on vaatimus julkisesta suudelmasta. Elokuvan alkupuolisko vyöryttää kankaalle sarjan kehnoja homofobisia vitsejä. Loppupuolella yritetään sitten täydellä volyymilla opettaa suvaitsevaisuutta, jonka vimmaisena mutta samalla epäuskottavana viestijänä toimii Chuck. Mies on ihmeellisesti tarinan myötä karistanut kaikki ennakkoluulonsa ja ahtaat asenteensa, hänestä on homoleikin myötä tullut aivan uusi vapautunut mies.
Muiden muassa käsikirjoittanut ja ohjannut on yllättäen yksi elokuvan kolmesta käsikirjoittajasta. En kuulu Paynen ihailijoihin, mutta osaahan hän luoda hyviä tyyppejä ja kertoa sujuvia tarinoita. Tuntuu, että Chuckin ja Larryn tarina on kokonaan toisesta maailmasta kuin Payne, tai ehkäpä Payne on pelkkä nimi krediiteissä. Elokuvasta olisi voinut tulla hauska, ellei käsikirjoitus olisi pilannut kaikkia potentiaalisesti hauskoja aineksia. Erityisesti elokuvan loppu kiusallisine, ikään kuin jaloine puheineen on kammottava.