Kuolemalla on aina fyysinen syy, mutta tämä syy saattaa olla ainakin osittain seurausta surusta ja murheesta.
Minna Canthin Työmiehen vaimossa Risto ryyppää Johanna-vaimonsa rahat ja saattaa perheensä kurjuuteen. Lopulta rahahuolten ja ahdingon piinaama vaimo kuolee äkillisesti. Risto ei osaa – tai halua – yhdistää vaimon menehtymistä omaan käytökseensä. Helppoa se ei olekaan, sillä eri ihmiset reagoivat samaan tapahtumaan hyvinkin eri tavalla.
LEENA-KAISA: Katsokaas tänne. Täällä ei ole hyvin laita. Nouse ylös, Johanna. Kuinka sinä tuolla tavalla – Nouse ylös.
JOHANNA: En pääse. Lattia niin pyörii.
LEENA-KAISA: Siinä se oli. Hän on sairas.
JOHANNA: En ole sairas. Päätä vain polttaa, kun kruunua kirkastetaan. Ilmi tulessa koko pää. Viekää pois, pois.
LEENA-KAISA: Hän hourii. No, nyt ollaan hukassa.
****
VAPPU: Vaimonne kuoli suruun ja huoleen teidän tähtenne.
RISTO: Kuka sen on sanonut?
Pahasta mielestä pahoinvointia
Siinä missä toinen selviää elämän iskuista ystävien tuella, toinen voi jopa menehtyä, sillä ihminen on edelleen vahvasti psykofyysinen kokonaisuus. Pelko ja suruhan saavat sydämen hakkaamaan ja hengityksen ahdistamaan, järkytys aiheuttaa huimausta ja viha kuvotusta.
Vanhoissa tarinoissa kuoltiin usein "suruun" puolison menettämisen tai lapsen hulttioelämän myötä. Dramaattisimmillaan äkillisiä huonoja uutisia saanut terve mies tai nainen kaatui seisovilta jaloiltaan kuolleena maahan.
Kuolemalla on kuitenkin aina fyysinen syy, oli sitä edeltävän tunnereaktion aiheuttaja sitten mikä tahansa. Se mikä tähän fyysiseen syyhyn johtaa, on jo huomattavasti monimutkaisempi asia, varsinkin kun sama tilanne ei vaikuta kaikkiin yhtä musertavasti. Miksei?