Yhdysvaltalainen kirjailija ja psykologian tohtori jakaa kuusi faktaa valehtelemisesta ja valheiden tunnistamisesta. Oletko ikinä miettinyt, että kenties täydellinen totuuden puhuminen ei aina olekaan hyväksi?
Valehteleminen on helppoa, valheiden tunnistaminen ei. Tätä mieltä on ainakin Bella DePaulo, yhdysvaltalainen kirjailija ja psykologian tohtori. Meille on saatettu opettaa, että tiettyyn suuntaan osoitettu katse, pieni lihasliike kasvoissa tai hermostunut ele muualla vartalossa paljastaa salakavalasti valheen kertojan, mutta totuus on, että eleet antavat vain vihjeitä siitä, puhuuko kuunneltava totta.
DePaulo jakaa sinkun elämää käsittelevässä Living Single -blogissaan kuusi kovaa faktaa palturin puhumisesta:
1. Valeen tunnistamiseen ei ole mitään sataprosenttisen varmaa keinoa. Mitään käyttäytymismallia, joka esiintyisi ainoastaan kaikilla valehtelevilla, ei ole vielä löydetty.
2. He, jotka ovat normaalisti hakoja päättelemään, milloin joku valehtelee, eivät aina osu oikeaan. Erehtyminen on inhimillistä jopa todella hyvälle ihmistuntijalle.
3. Neurotieteestä ei löydy mitään maagista, aina oikeaan osuvaa, täydellistä valheenpaljastusmenetelmää – tällaista ei ole löytynyt aivojen PET-kuvissa, funktionaalisissa magneettikuvissa tai muin menetelmin. Valheet ovat liian monimutkaisia kuvattavaksi.
4. Valehtelijoita ja valheita on ollut olemassa aina.
