"Vanha koira ei opi uusia temppuja" on yhtä paikkansa pitävä väittämä kuin se, että kissaa ei voi kouluttaa. Mutta mitä kaikkea kissa voikaan oppia – ja miten?
Arvoitukselliset kissat ovat avoimia ja vastaanottavaisia koulutettavia vastoin yleistä uskomusta, sillä ovathan ne monien itsenäisten saalistajien tavoin äärimmäisen älykkäitä. Kissaa ei kuitenkaan kannata luulla valeasuiseksi koiraksi, joka juoksee heittämäsi kepin perässä häntä heiluen ja tuo tuon suuren aarteen takaisin isännälleen tai emännälleen.
Kissan kouluttaminen on vaikeampaa – tai pitäisikö sanoa haastavampaa – kuin koiran, koska kissalla ei ole samanlaista tarvetta miellyttää ihmistä. Kissat tekevät mitä haluavat.
Kissa on kuitenkin äärimmäisen utelias eläin ja se oppii nopeasti tarkkailemalla ympäristöään sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Omistaja ei myöskään ehkä itse huomaa, kuinka nokkela katti jo onkaan: laukkaako kissasi aina keittiöön, kun se kuulee jääkaapin avautuvan, raksupussin rapisevan tai purkin avaajan raksuttavan? Jos tulee, se on oppinut, että tuttua ääntä seuraa palkinnoista parhain; ruokaa!
Tarkkailemalla ihmisen käytöstä kissa oppii monenmoisia temppuja: se voi oppia avaamaan ovia tai kaatamaan roskakorin kumoon, ja hoksaa oitis että auki olevasta hanasta voi juoda raikasta vettä.
Kissa oppii myös ennakoimaan: se ymmärtää että ulko-ovi aukeaa näillä näppäimillä kun omistaja pukee päälleen päällystakkia. Kissa myös keksii keinot halutessaan jotain itselleen – se houkuttelee omistajansa paikalle esimerkiksi raapimalla ovea tai tiputtelemalla hyllyn päältä esineitä. Huomio on taattu.
