Virtsankarkailusta kärsii joka viides suomalaisnainen. Jos tunnistat virtsankarkailun vaivaksesi, kannattaa kääntyä rohkeasti lääkärin puoleen.
Naisen virtsankarkailu eli virtsainkontinenssi on yllättävän yleinen, mutta salailtu vaiva, josta kärsivät kaikenikäiset. Joka viides 25–60-vuotias suomalaisnainen kärsii virtsankarkailusta ja yli 70-vuotiaista siitä kärsii jo 60 prosenttia.
Tutkimusten mukaan terveydenhuollossa ihmisten on kaikista vaikein puhua lääkärille virtsankarkailuun ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista. Moni hakeutuu lääkäriin vasta kuukausien jälkeen oireiden alkamisesta – siitäkin huolimatta, että oireet heikentävät itsetuntoa sekä haittaavat arkielämää ja yöunia.
Lantionpohjan lihakset antavat pohjan lantion sisäelimille; tukea virtsaputkelle, emättimelle ja peräaukolle. Ne toimivat yhteistyössä vartalon syvien lihasten, eli syvien vatsalihasten, selkälihasten ja pallean kanssa.
Virtsankarkailun eri tyypit
Jos virtsankarkailu on jatkuvaa, on tärkeää selvittää, mitä tyyppiä inkontinenssi on. Karkaako virtsa ilman ponnistusta, vähäisessä ponnistuksessa, esimerkiksi seisomaan noustessa – tai yhtäkkisessä voimakkaassa ponnistuksessa, esimerkiksi aivastaessa tai hyppiessä? Virtsankarkailutyyppejä on useita erilaisia, mutta tässä niistä kolme yleisintä.
Ponnistusinkontinenssi
Ponnistus- eli stressinkontinenssi tarkoittaa sitä, että lantiopohjan tuki pettää. Ongelmaa esiintyy enemmän toisen tai kolmannen synnytyksen jälkeen. Karkaavan virtsan määrä ei ole suuri ja se karkaa ponnistuksessa, mutta siihen ei liity tuntemusta pakollisesta virtsaamisen tarpeesta. Vaivalle altistavat muun muassa ylipaino, raskaus ja synnytykset sekä runsas tupakointi.
Pakkoinkontinenssi
Pakko- eli urgeinkontinenssissa ennen virtsan karkaamista tulee pakonomainen tarve virtsata, ja sen taustalla on krooninen rakkoärsytys. Karkaava virtsan määrä on usein suuri.
Sekamuotoinen inkontinenssi
Sekamuotoinen inkontinenssi on kahden edellä mainitun yhdistelmä. Jos kärsii ensin ponnistusinkontinenssista, alkaa käydä useammin vessassa ja saattaa myös aiheuttaa itse itselleen yliaktiivisen rakon tai pakkoinkontinenssin.
Mistä apua?
Tehokas lantionpohjalihasten jumppaaminen ei aina auta virtsan karkaamiseen. Joskus taustalla on vaiva, joka vaatii lääkärin tutkimusta ja hoitoa. Lääkäriin kannattaa hakeutua silloin, kun oire on jatkuva ja se haittaa päivittäistä elämää tai aiheuttaa sosiaalista tai hygieenistä haittaa. Perusselvityksiin kuuluu gynekologinen tutkimus, lantionpohjan lihasten voiman selvittely sekä virtsanäytteen tutkimus. Fysioterapeutti, uroterapeutti ja seksuaalineuvoja Anu Parantaisen mielestä lantionpohjan lihasten merkityksestä tulisi puhua rohkeasti lääkärin kanssa siinä missä verensokerista tai kolesterolistakin.
Lantionpohjan lihasten hyvästä kunnosta ja hallinnasta on usein apua virtsankarkailussa. Lantionpohjan lihasten jumppa edistää myös synnytyksestä palautumista. Säännöllinen seksi on hyödyllistä lantionpohjan lihaksille, mutta lihaksiaan voi jumpata myös muutoin.
Itsehoidossa tavoitteena on parantaa virtsaputken ja lantionpohjan lihasten toimintaa lihasharjoitteilla sekä rakon tahdonalaista kontrollia rakkoharjoituksilla. Fysioterapeutti tai uroterapeutti voi avustaa oikeiden harjoitusten neuvonnalla.
Ylipainoisilla myös laihduttaminen vähentää tehokkaasti virtsankarkailua. Ylipaino voi lisätä vatsaontelon painetta ja näin lisätä sitä kuormaa, joka lantionpohjaan kohdistuu. Usein jo viiden prosentin painonpudotus auttaa virtsankarkailussa.
– Lantionpohjan lihasten kuntoa voi heikentää myös raskas fyysinen työ, jossa esimerkiksi nostetaan taakkoja käyttämättä lantion tukea. Lihasten kuntoon voivat vaikuttaa myös selkäongelmat ja gynekologiset leikkaukset. Myös tupakointi vaikuttaa välillisesti heikentämällä verenkiertoa ja sidekudoksen laatua, Parantainen kertoo.
Normaali virtsanpidätyskyky edellyttää normaalia virtsaputkea ja lantionpohjan tukirakenteita, normaalia rakon ja virtsaputken hermostollista säätelyä ja ehjiä virtsateiden seinämiä. Oleellista on myös normaali virtsarakon venyvyys ja supistuvuus sekä normaali hormonitoiminta.
Lähde: Pfizerin tiedotustilaisuus, Pfizerin vuonna 2011 teettämä tutkimus.
Kuvat: Shutterstock