Me tavalliset ihmiset saamme nähdä tontuista vain vilahduksen ikkunan takana, ja sekin tapahtui viimeksi silloin lapsena, kun jaksoimme vielä uskoa ihmeisiin. Espoolaisen Virpi Nurmion talossa tontut elävät jokapäiväistä arkeaan keittiössä, verstaassa, postihuoneessa ja ullakolla. Takassakin on tuli, jos oikein tarkasti katsoo. Ja Virpin oma arki tuntuu paljon kevyemmältä.
Virpi Nurmio sairastaa selkärangan rappeumaa, kroonista väsymysoireyhtymää ja fibromyalgiaa ja joutuu olemaan kivuliaiden jaksojen aikana paljon sairauslomalla. Oma elämä on täytynyt sairastumisen jälkeen rakentaa kokonaan uusiksi.
Aikaisemmin aktiivisesti liikkunut ja tanssimista harrastanut nainen on joutunut luopumaan melkein kaikista aiemmin tärkeistä harrastuksistaan ja hyvin pitkälle myös sosiaalisesta elämästä. Voimat eivät enää riitä. Virpi ei kuitenkaan tunne itseään yksinäiseksi. Hänen seuranaan ovat tontut. Hyvin pienet tontut.
Omat lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Niinpä tyttöjen huone on muuttunut vierashuoneeksi, ja sen nurkkaan on noussut komea pytinki.
Kaksi vanhaa kirjahyllyä on pikkuhiljaa muuttanut muotoaan. Tilalle on rakentunut pienintäkin yksityiskohtaa myöten aitoakin aidompi nukkekoti. Eikä mikä tahansa sellainen, vaan joulua aina rakastaneen Virpin unelmien täyttymys: ihan oikea tonttutalo.
Miniatyyrien askartelusta on tullut Virpin elämän suoranainen pelastaja. Raskas elämä jatkuvien kipujen ja uupumuksen keskellä vie mielen välillä matalaksi, eikä asiaa helpota raskassoutuisen byrokratian ja eläkejärjestelyjen kanssa taisteleminen.
Pikkuruisten tonttujen ja erityisesti niiden varusteiden askartelu saa ajan kulumaan sukkelasti ja välillä kivutkin unohtuvat. Töissä ei voi pyörtyä väsymyksestä, vaikka niinkin on käynyt, mutta kotona pikkuriikkisen karjalanpiirakan muovailemiselle tai muutaman millin mittaisen porkkanan maalaamiselle ei ole deadlinea.
Talon rakentuminen on vienyt jo monta vuotta, eikä sen tarvitse tulla koskaan valmiiksi. Virpi ei ehdi murehtimaan sairastumistaan ja elämän muka loppumista työkyvyn heikentymiseen. Hänellä on liian paljon miettimistä siinä, mistä saisi oikeita olkia ullakon nukkumatiloihin, tai löytyisikö jostain oikean kokoinen kirves puunhakkaajatontulle, vai tekisikö senkin ihan kokonaan itse.
Askartelunsa lomassa Virpi kertoo tarinoita tontuistaan. Hahmot ovat saaneet oman persoonallisuuden, ja kellarissa sahtia salaa naukkaavat tontut saavat lempeitä moitteita laiskuudesta.
Leipomossa paistuvat sormenkynttä paljon pienemmät piirakat ja pullat, ja yksi tontttupoika katsoo kauhuissaan, kun lattialle tipahtanut kananmuna menee rikki ja tyrannimainen kokkitonttu heiluttaa vihaisena kaulintaan.
− Lapsi ei ole terve, jos se ei leiki, nauraa Virpi Nurmio ja näyttää pieniä kangaspuita, jotka oma tytär sai joululahjaksi jo pari vuosikymmentä sitten. Nyt leikkikalusta on tullut tärkeä apu tonttutalon mattojen ja pöytäliinojen kutomiseen.
Tontut ovat tuoneet Virpille myös uusia ystäviä ympäri maailmaa. Miniatyyri-ja nukkekotiharrastajat ovat melkein kaikki aikuisia ihmisiä ja hyvin monet aivan yhtä hullaantuneita harrastuksestaan kuin Virpikin. Internet tuo kaikki asiat lähelle, ja keskustelupalstoilta löytää apua ongelmiin ja hyviä vinkkejä uusista hankinnoista.
Suurin osa talon tavaroista on itse tehtyjä, mutta joitakin kalusteaarteita on hankittu valmiina tekemään talosta täydellisen.
− Katsopas kun löysin tällaiset pikkuruiset takat, joissa palaa tuli, esittelee Virpi ylpeänä.
Joulupukki keinuu myhäillen kiikkustuolissa ja koira lämmittelee takkatulen loisteessa.
MTV3/Studio55.fi
Kuvat: Markku Veijalainen ja Merja Hirvisaari
Katso lisää ihania tonttutalon yksityiskohtia kuvagalleriasta. Halutessasi voit myös antaa arvosanan 4-10 jokaiselle kuvalle.
Juttuun upotettavan kuvagallerian hallinta-artikkelin id