Yhdysvalloissa on kasvava ongelma villihevosista, joiden määrä on räjähtänyt käsiin. Vanhojen lännenelokuvien antama kuva villeistä, vapaista ja jaloista eläimistä on aika kaukana nykyisestä tilanteesta.
Liittohallituksella on isoja maa-alueita lännessä, jotka on rauhoitettu villihevosille, mutta hevoset lisääntyvät niin reipasta tahtia, että alueilla asuu nyt kaksinkertainen määrä hevosia verrattuna siihen kuinka paljon siellä on niille ruokaa ja elintilaa.
Villihevosvirasto on useina vuosina ajanut hevoslaumoja helikopterien avustuksella keräyslaitumille, jotta luonnossa elävillä hevosilla olisi paremmin tilaa. Nyt kyseisillä keräysalueilla on jopa 50 000 hevosta odottamassa jonkinlaista pysyvämpää ratkaisua. Eläimiä yritetään antaa hevostilallisille tai myydä huutokaupassa kymmenen dollarin hintaan.
Yhdysvalloissa siis saisi käytännössä hevosen ilmaiseksi, mutta harvalla on tilaa tai kykyä ruveta hevosen huoltajaksi. Tarjontaa siis hevosista riittää, mutta kysyntää ei ole.
Nyt villihevosvirastolta on rahat niin loppu, ettei hevosten määrää luonnossa ole edes yritetty rajoittaa pariin vuoteen, ja ne lisääntyvät entistä nopeammin.
Villihevosalueille lasketaan mahtuvan 26 000 hevosta, mutta nyt eläimiä on siellä kaksinkertainen määrä. Viiden vuoden kuluttua alueella uskotaan olevan jo 100 000 hevosta.
Teurastamojen sulkeminen pahensi ongelmaa
Villihevosten valtava määrä juontaa 70-luvulla säädettyyn villihevosten suojelulakiin. Sillä tarkoitettiin hyvää, mutta kukaan ei osannut ennustaa, miten valtaisaksi hevosten määrä on noussut täyssuojelun vuoksi.
Karjatilalliset ja villihevoset eivät enää oikein sovi naapureiksi, kun myös karja on perinteisesti saanut laiduntaa liittovaltion omistamilla laidunmailla.
Länttä koettelee pitkäaikainen kuivuus, vesivarannot ovat alhaalla, ja eläinten on entistä vaikeampi löytää ruokaa ja vettä. Tilalliset vaativat hallitusta tekemään jotain, mutta kukaan ei tiedä mitä tälle ongelmalle pitäisi tehdä. Hevoset sen kun lisääntyvät.
Pulmaan on kokeiltu ja tutkittu hevosten ehkäisylääkettä. Mikään olemassa oleva lääke ei kuitenkaan ole pitkäkestoinen, vaan hevosia täytyisi päästä piikittämään kerran vuodessa. Tämä ei luonnollisest ole mitenkään helposti toteutettava projekti.
Yksi vähentämistapa on poissa laskuista, nimittäin hevosteurastamot pistettiin Yhdysvalloissa kiinni seitsemän vuotta sitten. Sekin oli ehkä hyvää tarkoittava päätös alunperin, mutta se on johtanut siihen, että nyt maaseudulla on myös ihmisten hoitoon tottuneita hevosia, jotka on hylätty kun omistajat eivät enää ole pystyneet pitämään huolta niistä eivätkä he voi myydä niitä teurastamoihinkaan.
Hevosten hoito on köyhdyttänyt monet eläintensuojelujärjestöt, jotka yrittävät löytää sijoituspaikan hevosille, mutta adoptioperheet ovat kovin vähissä.
Kanadassa ja Meksikossa on hevosteurastamoita, ja ilmeisesti osa adoptoiduista villihevosista osa on päätynyt sinne. Suomessa myytävä hevosenliha tulee suureksi osaksi Kanadasta ja Meksikosta.