Äitienpäivänä 2012 murhattu Vilja Eerika tapasi syksyllä 2011 useita terveydenhuollon ammattilaisia. Yksikään heistä ei nähnyt mitään sellaista, josta olisi heidän käsityksensä mukaan pitänyt tehdä lastensuojeluilmoitus.
Kuulustelukertomuksista käy ilmi, että lapsen vammojen syntymisestä kertoi pääsääntöisesti isä. Epäiltyinä tai todistajina kuulluilla terveydenhuollon ammattilaisilla ei ollut syytä epäillä ristiriitaa isän kertomusten ja vammojen välillä.
Osa korostaa myös sitä, että kun lapsi ei itse kertonut kaltoinkohtelusta, sitä ei myöskään epäilty.
”Mustelmat ovat alakoulun oppilailla tavallisia”
Kouluterveydenhoitaja tapasi Vilja Eerikan kaksi kertaa syksyn 2011 aikana. Hän kertoo kuulustelussa, ettei ollut mitään syytä epäillä lapsen isän kertomusta siitä, että lapsen poskessa oleva jälki olisi tullut jalkapallon osumasta.
Hän sanoo myös, ettei ollut käytettävissä tietoa, jonka perusteella hän olisi voinut epäillä pahoinpitelyä. Hän oli postittanut kaikki potilaskertomukset sosiaalityöntekijöille.
Myös koululääkäri, joka tapasi Vilja Eerikan sekä syksyllä 2011 että huhtikuussa 2012, kertoo kuulustelussa, että mustelmat ovat tavallisia alakouluikäisillä, eikä hänellä ollut syytä epäillä lapsen kaltoinkohtelua.
– Minun käytössäni oleva tieto vahvisti uskottavuutta äitipuolen ja tytön kertomuksiin.
”Vilja Eerika vältteli katsekontaktia”
Terveyskeskuksen terveydenhoitaja tapasi Vilja Eerikan lokakuun lopulla. Hänkään ei kuulusteluissa sano, että mikään olisi herättänyt epäilyjä. Lapsella oli poskessa tuore mustelma sekä raapimisjälkiä kaulalla.
Terveyskeskuslääkäri lähetti tytön jatkotutkimuksiin mutta ei epäillyt isän kertomusta siitä, että lapsi oli raapinut itseään ja nipistänyt itseään poskesta, heitellyt tavaroita ja huutanut.
– Vilja Eerika vältteli katsekontaktia, puhui vain kuiskaten, kertoo lääkäri kuulustelussa.
Hän kertoo, että isän huoli lähettää lapsi jatkotutkimuksiin, oli vakuuttava.
