Suomessa kuolee vuosittain noin 50 000 ihmistä. Joku päivä jokainen kuolee. Sinäkin. Mutta mitä ihmiselle tapahtuu siitä hetkestä lähtien, kun sydän lakkaa lyömästä siihen hetkeen, kun hänen ruumiinsa tai tuhkansa lasketaan maahan? Paljon. Ja toisaalta ei mitään.
Ihminen todetaan kuolleeksi, kun hänen sydämensä lakkaa lyömästä ja jokin seuraavista ehdoista täyttyy: hengitys ja verenkierto ovat pysähtyneet, ruumis on tuhoutunut esimerkiksi tulipalossa tai onnettomuudessa, tai toissijaisia kuoleman merkkejä on ilmaantunut.
Toissijaisia kuoleman merkkejä ovat lautuma eli painovoiman vaikutuksesta punasolujen vajoamisesta johtuva violetinpunainen väritys iholla, kuolonkankeus sekä ruumiin jäähtyminen tai hajoaminen.
– Jos henkilö menehtyy sairaalassa tai saattohoitokodissa, jossa lääkäri on paikalla, kuolleeksi toteaminen tapahtuu useimmiten saman tien tai minuuttien sisällä, Suomen Hautaustoimistojen Liiton puheenjohtaja Kyllikki Forsius sanoo.
Kaikki eivät kuitenkaan kuole sairaalassa tai lääkärin läheisyydessä. Yllättävissä tilanteissa paikalle kutsutaan yleensä ensin pelastuslaitos.
– Jos pelastustoimet eivät onnistu, henkilö todetaan kuolleeksi. Joskus ihminen tosin löydetään kotoaan vasta, kun itse kuolinhetkestä on kulunut jo pitkä aika.
Ambulanssit eläviä varten
Vainaja pyritään siirtämään sairaalan tai terveyskeskuksen kylmäsäilytystiloihin parin tunnin sisällä kuoleman toteamisesta.
– Jos omaiset ovat paikalla, heille annetaan yleensä ensin hetki aikaa hyvästellä läheisensä. Mikäli tiedossa on ollut jo etukäteen, että henkilö tulee kuolemaan lähiaikoina, niin hänet on saatettu jo aikaisemminkin siirtää omaan huoneeseen viettämään viimeiset hetket rauhassa omaisten kanssa.
Vainajan vie kylmäsäilytystiloihin joko sairaalan henkilökunta tai tarkoitusta varten palkattu ulkopuolinen henkilöstö. Jos ihminen on kuollut muualla kuin sairaalan tai terveyskeskuksen omissa tiloissa, vainaja kuljetetaan paikalle ruumisautolla.
– Ambulanssit ovat eläviä varten. Vaikka ne olisivat saapuneet paikalle pelastustehtäviin hälytettyinä, ne eivät koskaan ota kyytiin kuollutta ihmistä. Laissa määrätään, että vainajia voi kuljettaa vain ruumisautolla, Forsius sanoo.
Vainajia kuljetetaan vain ruumisautolla.Tor Wennström/Lehtikuva
Ruumisautot ovat suurimmaksi osaksi hautaustoimistojen omistamia.
– Se, kuka hakee vainajan ruumisautolla heti kuoleman jälkeen, ei sido omaisia millään tavalla hautauspalvelujen osalta. Päivystystehtävää suorittavan ruumisauton voi omistaa aivan eri hautaustoimisto kuin se, jota omaiset myöhemmin käyttävät hautausjärjestelyissä. Vainajien kuljetukset ovat aina niin sanottuja viranomaiskuljetuksia, Forsius sanoo.
Viileä estää mätänemisen
Kylmäsäilytystila on sairaalan leikkaussalin kaltainen huone. Siellä on välineet vainajan arkkuun huoltamista varten.
– Vainajia säilytetään kylmäsäilytystiloissa kerroksittain omissa metallisissa kaukaloissaan. Säilytyslämpötila kaapeissa on neljästä seitsemään Celsius-astetta. Viileässä vainaja pysyy mahdollisimman muuttumattomana eikä mätäne, Forsius selittää.
– Jos vainaja löytyy huonossa kunnossa pitkän aikaa kuoleman jälkeen eikä hautajaisia ehditä pian järjestää, voidaan vainaja myös pakastaa.
Kuolinsyyn pitää olla selvä
Joissain tapauksissa vainajalle tehdään ruumiinavaus. Tämä tapahtuu yleensä viikon, enimmillään kahden kuluttua kuolemasta.
– Vuonna 2004 oli poikkeuksellista ruuhkaa tsunamin takia, mutta silloinkaan avausta ei joutunut odottamaan useita viikkoja.
Ruumiinavaus tehdään joko lääketieteellisin tai oikeuslääketieteellisin perustein.
– Lääketieteellisessä ruumiinavauksessa halutaan selvittää enemmän henkilön kuolemasta. Ihminen on saattanut menehtyä vaikka sairauteen, mutta siitä halutaan lisätietoa. Lääketieteelliseen ruumiinavaukseen on aina saatava lupa omaisilta, Forsius sanoo.
Oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen päädytään viranomaisten toimesta. Pyynnön siitä esittää poliisi.
– Oikeuslääketieteellisestä ruumiinavauksesta omaiset eivät voi kieltäytyä. Se tehdään yleensä siksi, että kuolema on tapahtunut yllättäen, kuten terveen henkilön menehtyessä kotiin. Tavoitteena on selvittää henkilön kuolinsyy ja siihen johtaneet seikat, jos lääkäri ei suoraan hoitosuhteen tai lääkityksen perusteella pysty tuota syytä tunnistamaan.
Jokainen suomalainen saa kuolintodistuksen, johon kuolinsyy kirjataan.
– Esimerkiksi sydämen pysähtyminen ei ole kuolinsyy, vaan jokin asia on johtanut siihen, Forsius huomauttaa.
Arkku pakollinen kaikille
Vainajaa säilytetään sairaalan kylmätiloissa, kunnes omaiset ovat asioineet hautaustoimistossa ja valinneet arkun.
– Arkku on terveydensuojeluasetusten takia pakollinen kaikille vainajille sairaalan tilojen ulkopuolella. Vainaja siirretään siihen mahdollisimman nopeasti ja kuljetetaan ruumisautolla seurakunnan omistaman kappelin yhteyteen hautausta odottamaan.
Vainaja siirretään ruumisarkkuun mahdollisimman nopeasti.Heikki Saukkomaa/Lehtikuva
– Käytännössä seurakunnat omistavat kaikki sairaaloiden ulkopuolella sijaitsevat ruumiiden säilytystilat. Helsingissäkin on vain yksi yksityinen krematorio, johon vainajan voi siirtää.
Kun arkku on kuljetettu kappeliin, sen liikutteluun ei enää yleensä tarvita hautaustoimiston apua. Useimpien kappelien säilytystiloissa arkut lepäävät niin sanotuilla katafalkeilla eli korokkeilla, joiden päällä rullaavien pyörällisten palkkien ansiosta suntio tai vahtimestari pystyy siirtämään arkun hautajaistilaisuuteen.
Voi pukea omat vaatteet
Omaiset saavat käydä katsomassa vainajaa hautauspäivään asti.
– Vaikka he eivät haluaisi tehdä niin, vainaja kunnostetaan aina: kammataan hiukset, puetaan vaatteet päälle sekä puhdistetaan mahdollinen veri tai muu lika kasvoilta pumpulilla ja vedellä, Forsius kertoo.
– Suomessa ei juuri käytetä meikkiä, mutta omaisten niin toivoessa vainaja voidaan ehostaa. Mustelmia, ruhjeita ja värimuutoksia korjataan joskus värivoiteella. Toisinaan omaiset haluavat, että hiukset laitetaan tietyllä tavalla. Mahdollisuuksien mukaan tämä toteutetaan.
Vainajan pukee yleensä kaksi hautaustoimiston työntekijää. Suurin osa omaisista valitsee edesmenneen läheisensä päälle perinteisen hautaustoimiston tarjoaman vaatetuksen. Miehillä se tarkoittaa solmiollista ja naisilla pitsiröyhelökauluksista paitaa sekä sukkia. Vainaja voidaan kuitenkin pukea myös omiin vaatteisiin.
– Tämän vaihtoehdon käyttö riippuu selvästi siitä, muistaako hautaustoimisto kysyä asiaa omaisilta. Jos mahdollisuus tuodaan esille, hyvin moni valitsee omat vaatteet – on kuitenkin otettava huomioon, että kuolonkankeus saattaa vaikeuttaa pukemista. Arkkuun jätetään myös edesmenneelle tärkeitä esineitä sekä kirjeitä.
Kun vainajan päälle on aseteltu peitto ja kasvoliina, arkun kansi suljetaan.
Tuhkaus yleistynyt, ajat pidentyneet
Sillä välin, kun vainaja makaa kylmätiloissa, omaiset järjestelevät hautajaisia. Suurin osa aloittaa organisoinnin heti tiedon kuolemasta saatuaan.
– Ihmisille tulee tällaisissa tilanteissa tarve toimia ja tehdä jotakin. Hyvin monet asioivat hautaustoimistossa heti sairaalasta lähdettyään tai myöhemmin samana päivänä. Laissakin sanotaan, että hautajaisjärjestelyihin on ryhdyttävä viipymättä, Forsius sanoo.
Ensimmäiseksi varataan siunaus- tai toimitusaika, pappi sekä kanttori tai mahdolliset muut puhujat.
– Jos kyseessä on tuhkaushautaus, varataan myös aika tuhkaukseen. Nykyään pääkaupunkiseudulla 80 prosenttia ja muualla Suomessa yli 60 prosenttia vainajista tuhkataan. Valintaa ohjannee pitkälti hinta: arkkuhautapaikka voi maksaa 2500 euroa ja tuhkahauta 250 euroa.
Heikki Saukkomaa/Lehtikuva
– Hautaustoimistosta lähtiessään omaiset tietävät tarkkaan, miten asiat etenevät ja minä päivänä hautajaiset ovat. Helpottaa, kun tilaisuuden ajankohdan voi ilmoittaa samalla, kun kuolemasta muutenkin kertoo omaisille ja ystäville. Yleensä ihmiset nimittäin ensin ottavat osaa ja heti seuraavaksi kysyvät, milloin hautajaiset pidetään.
Vainaja lasketaan hautaan tavallisesti parin viikon kuluessa kuolemasta.
– Nykyisin ajat ovat tosin hieman pidentyneet. Hautajaisiin voi mennä jopa neljä viikkoa kuolinhetkestä, koska seurakunnilta ei löydy sopivia aikoja ja tiloja.
Haju estetään kosteudenkerääjällä
Kylmäsäilytyksen ja suhteellisen nopean hautaamisen ansiosta hajuhaittoja ei useimmiten ehdi syntyä.
– Mutta jos esimerkiksi yksinäinen ihminen on maannut viikkoja kuolleena kotonaan, hänessä on jo ehtinyt tapahtua muutoksia. Mätänemistila jatkuu vääjäämättä ja haju tulee esille kappelissa hyvin nopeasti, oli arkku kuinka tiivis tahansa. Tällöin on tehtävä toimenpiteitä, ettei omaisille koituisi vielä lisää tuskaa, Forsius sanoo.
Käytännössä haju saadaan pois arkun sisään omassa rasiassaan laitettavalla kosteudenkerääjällä.
– Kosteudenkerääjät sisältävät itseensä nestettä ja hajua kerääviä, ympäristöystävällisiä aineita. Formaliinia tai vastaavia terveydelle haitallisia liuoksia ei Suomessa saa enää käyttää.
Puolisot haudataan usein päällekkäin
Hauta kaivetaan vainajalle yleensä samalla viikolla kuin hautauskin suoritetaan. Talvella hautapaikan sulattamiseen pitää varata aikaa.
– Jos kyseessä on arkkuhautaus, hauta kaivetaan useimmiten haudankaivuukoneella joko seurakunnan omasta tai haudankaivuu-urakoitsijan toimesta, Helsingin seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Risto Lehto kertoo.
Vainaja voidaan haudata kolmeen eri syvyyteen.
– Syvin vaihtoehto on 2,7 metriä. Useimmiten vainajia on kaksi päällekkäin, kuten aviopuolisojen tapauksessa. Heistä ensimmäinen haudataan 2,10 metrin syvyyteen. Kun päälle tehdään uusi hautaus, toinen vainaja lasketaan 1,5 metrin syvyyteen. Uurnat puolestaan haudataan 70–80 senttimetrin syvyyteen, Lehto sanoo.
Vainajat on mahdollista haudata myös vierekkäin, mutta nykyään päällekkäishautoja valitaan enemmän.
Tuhka sijoitettava yhteen paikkaan vuoden sisällä
Suomessa lähes 90 prosenttia vainajista siunataan. Siunaustilaisuus on täysin samanlainen riippumatta siitä, onko kyseessä arkku- vai tuhkahautaus.
– Vainaja on aina viimeisen kerran läsnä omassa hautaustilaisuudessaan. Monet vähättelevät tuhkahautausta, vaikka arkku ja vainaja siis ovat silloinkin kappelissa aivan yhtä kauan kuin arkkuhautauksessa, Forsius sanoo.
Erona on, että tuhkahaudattavan vainajan omaiset siirtyvät siunaustilaisuudesta suoraan muistotilaisuuteen käymättä haudalla.
– Tällä välin hautaustoimisto kuljettaa vainajan tuhkattavaksi krematorioon. Tuhkaus tapahtuu siellä seuraavan viikon aikana, minkä jälkeen omaiset voivat noutaa uurnan itselleen.
– Laissa sanotaan, että tuhka on sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan vuoden kuluessa tuhkaamisesta. Sitä ei siis sirotella ympäriinsä, vaan muistolehdossakin tuhka kätketään siististi nurmen alle. Tuhkan voi kätkeä maanomistajan luvalla myös omalle maalle, mutta muistomerkkiä tuollaiselle paikalle ei voi pystyttää – se katsottaisiin yksityisen hautausmaan perustamiseksi. Tuhkat voi viedä myös merelle, Helsingin edustalla vaikka Abrahamin luodolle.
Seurakuntien tehtävänä on pitää kirjaa siitä, mihin kuolleen ihmisen tuhkat haudataan.
– Tuhkaa ei luovuteta krematoriosta omaisille ennen kuin hautauspaikka ja -ajankohta on ilmoitettu. Jos tuhka kätketään seurakunnan maahan, seurakunnan edustaja on paikalla. Mutta jos sanoo hautaavansa tuhkan itse omalle maalle, perustuu tietenkin luottamukseen, että näin todella tapahtuu, Forsius sanoo.
Hautajaiset vainajan viimeinen perhejuhla
Hautajaiskaava riippuu siitä, onko kyseessä siunaus vai toimitus. Siunaukseen kuuluu tyypillisesti musiikkia, rukouksia, omaisen puhe sekä kukkatervehdysten laskeminen.
– Arkkuhautauksessa kukkatervehdykset jätetään nykyään useimmiten heti tilaisuuden alussa kappelissa eikä ulkona haudalla. Suomalaisen luonteen tuntien kaikki miettisivät muuten koko ajan, milloin on oma vuoro ja pystyykö lukemaan tekstin.
Muistotilaisuudessa on yleensä esillä kuva tai kuvia edesmenneestä.
– On tärkeää, että hautajaiset ovat henkilön näköiset. Se on vainajan viimeinen perhejuhla. Persoonaa ja elintapaa voi tuoda esille puheenvuoroissa, arkussa, vainajalle puettavissa vaatteissa, kukkalaitteiden valinnassa sekä hautakivien symboleissa, Forsius sanoo.
Edesmenneen läheisen yksilöllisyyden huomioimisesta onkin tullut huomattavasti yleisempää.
– On ymmärretty, että kyseessä on vainajan oma juhla eikä siinä tarvitse noudattaa samaa kaavaa kuin naapurien. Kun kaikki häät, syntymäpäivät ja kastetilaisuudetkaan eivät ole samanlaisia, niin miksi ihmeessä hautajaisetkaan olisivat?
– Suru ei jää haudalle, sen saa näyttää. Mutta koska muistotilaisuudessa on muistoja vainajasta, toki siellä voi olla iloakin – sen saattaa herättää vaikka kaikille näytettävä kotivideo tai omin sanoin kerrottu ihana asia edesmenneestä.
Heikki Saukkomaa/Lehtikuva
Jäätyneet kukat haudalla talven yli
Hauta täytetään hiekalla heti hautajaispäivänä tai sitä seuraavana arkipäivänä. Kuten haudan kaivuu, myös täyttö tapahtuu useimmiten konevoimin.
Haudalle lasketut kukat kerää ainakin Helsingissä yleensä pois seurakunta.
– Ne menevät kukkalaitteissa käytetyistä materiaaleista riippuen joko kompostiin tai sekajätteeseen. Omaiset voivat kyllä kerätä kukat itsekin: niitä pidetään haudalla tavallisesti pari viikkoa hautauksen jälkeen, Lehto kertoo.
Tämäkin riippuu vuodenajasta.
– Joskus kukat jäätyvät kiinni, kun niiden päälle sataa talvella lunta. Silloin ne kerätään pois vasta keväällä, Lehto sanoo.
"Luut ja arkun jäänteet eivät koskaan häviä täysin"
Talvella haudattujen vainajien haudat kunnostetaan toukokuussa.
– Suurimmalle osalle kunnostettavista haudoista asetetaan valmis, mattomainen siirtonurmi. Se juurtuu paikoilleen vielä saman kesän aikana, Lehto sanoo.
Forsius kertoo, että haudan koskemattomuusaika vaihtelee 20–25 vuoden välillä.
– Siinä ajassa arkku on oletettavasti maatunut. Joskus näin ei kuitenkaan maalajista ja arkun materiaalista johtuen tapahdu: esimerkiksi seetriarkku ei välttämättä maadu edes 25 vuodessa. Tuhkauurnat maatuvat nopeammin, saviuurna maan kosteusperästä riippuen jopa muutamassa tunnissa, Forsius sanoo.
Helsingissä terveydensuojelullisena aikana, jonka jälkeen samaan paikkaan voidaan haudata uusi vainaja, pidetään kahtakymmentä vuotta.
– Mutta kyllä haudassa on aina luita ja vanhoja arkun jäänteitä. Ne eivät sinänsä koskaan täysin häviä, Lehto sanoo.
