Viikingit kuvataan populaarikulttuurissa turkkeihin kääriytyneinä, kylmästä piittaamattomina merenkulkijoina, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan he saattoivat todellisuudessa nauttia lämpimämmästä säästä kuin aiemmin on luultu.
Amerikkalaisen Northwestern-yliopiston tutkijat selvittivät tällä viikolla julkaistussa tutkimuksessaan Grönlannin ilmastoa viimeisen kolmen tuhannen vuoden ajalta. Tutkijat suorittivat tutkimuksia Etelä-Grönlannissa lähellä alueita, joilla viikinkien tiedetään aikanaan asuneen. Tutkimustuloksista uutisoi muun muassa CNN.
Northwestern-yliopiston apulaisprofessorin Yarrow Axford mukaan pitkään on uskottu, että viikingit pystyivät asettumaan Grönlantiin lämpimämmän ilmaston ansiosta.
– Siitä on saatu vihjeitä muiden tutkimusryhmien työssä, mutta myöhemmin lähialueilla tehdyt tutkimukset ovat antaneet vastakkaisia tuloksia, Axford kertoo CNN:n haastattelussa.
Nyt amerikkalaistutkijat osoittivat tuoreessa tutkimuksessa, että keskilämpötila oli Grönlannissa viikinkien aikakaudella keskiajalla kymmenen celsiusastetta. Tänä päivänä lämpömittari voi kivuta Grönlannissa samoihin lukemiin vain kesällä.
Tutkijat löysivät myös todisteita siitä Grönlannin ilmaston muuttumisesta ennen viikinkisiirtokuntien katoamista.
– Emme voi mitenkään sanoa, mitä Grönlannin siirtokunnille tapahtui. Arkeologien on selvitettävä se kysymys. Mutta nyt me voimme sanoa, että paikallisilmaston muutokset tapahtuivat samaan aikaan kuin suuret muutokset siirtokuntien historiassa, Axford sanoo.
Axford muistuttaa, että myös muut tekijät saattoivat vaikuttaa viikinkisiirtokuntien kuihtumiseen.
Viikingit seilasivat Pohjois-Atlantilla noin 700–1000-luvuilla.
Muinaiset sääsket kertovat historiasta
Axfordin mukaan tähän asti tutkimuksen ongelmana on ollut paleoklimaattisen aineiston eli muinaista ilmastoa koskevien tietojen puuttuminen.
Northwestern-yliopiston väitöstutkija Everett Lasher oli kehittänyt tapaa selvittää arktisella alueella tapahtunutta ilmastonmuutosta tutkimalla jäättömien järvien pohjasedimentissä säilyneiden surviaissääskien happi-isotoopeista. Tätä menetelmää hyödynnettiin uudessa tutkimuksessa.
Järvien pohjista kerätyt näytteet analysoitiin radiohiiliajoituksen avulla. Metodia ei ole käytetty aiemmin vastaavissa tutkimuksissa.
Lasher ja Yarrow keräsivät näytteitä Etelä-Grönlanissa alueella, joka sijaitsee merivirtojen ja ilmakehän virtausjärjestelmien risteyksessä ja lähellä muinaisia viikinkien asuinalueita.
Tutkijat saivat itsekin kokeilla Grönlannin elinolosuhteita tutkimuksen aikana. Tutkijat asuivat tutkimusalueen lähellä teltoissa. Säännöllisesti leiriä siirrettiin.
Axfordin ja Lasherin mukaan paikallinen ilmaston lämpeneminen saattoi johtua merivirroista.
– Lämpeneminen oli keskiajalla paikallista, toisin kuin tämän päivän maailmanlaajuinen lämpeneminen, Axford kertoo.
Merivirroissa jälleen merkkejä muutoksista
Axfordin mukaan myös tänä päivänä Pohjois-Atlantin merivirroissa näkyy merkkejä mahdollisista muutoksista, jotka voivat vaikuttaa paikallisilmastoihin.
Tutkijat haluavat seuraavaksi rakentaa pidemmän aikajanan ilmastosta ymmärtääkseen ilmastonmuutosta paremmin.
Tutkimus julkaistiin tällä viikolla Geology-lehdessä.