"Suomessa voi olla vaikea ymmärtää, miten paljon Marttia arvostettiin sekä presidenttinä että myös myöhemmin."
Vilpitön, avoin, helposti lähestyttävä. Empaattinen ja samalla jämäkkä. Yksi reiluimpia ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. Näin presidentti Martti Ahtisaarta muistelee hänen ystävänsä Alexander Stubb (kok.).
Stubb tutustui 90-luvulla silloin presidenttinä toimineeseen Ahtisaareen työskennellessään ulkoministeriössä, kun Amsterdamissa neuvoteltiin yhtä EU:n perussopimuksista öitä myöten.
– Sen jälkeen olemme Martin kanssa pitäneet yhtä muodossa tai toisessa. Ystäviä olemme rapiat 26 vuotta olleet, Stubb sanoo STT:lle.
Yksi erittäin hyvin mieleen painunut hetki oli vuonna 1999, kun Ahtisaari oli juuri saanut neuvoteltua rauhan Kosovoon.
– Se oli niitä suuria suomalaisia hetkiä. Hän saapui sinne kansainvälisen lehdistön eteen, ja lehdistö osoitti seisaaltaan suosiota Suomen tasavallan presidentille, Stubb sanoo.
Ahtisaaren kanssa kahvilla käyminen saattoi myös olla yllättävän vaikeaa, kuten Stubb saattoi ulkoministerikaudellaan huomata New Yorkissa eräällä YK-viikolla. Monet maailman maiden johtajat kokoontuvat YK:n korkean tason viikoilla tapaamaan toisiaan.
– Kun yritimme Martin kanssa kävellä sadan metrin matkaa kahvilaan, eihän siitä mitään tullut. Kaikki pysäyttivät Martin, moikkasivat, halasivat, kiittelivät tai muistelivat vanhoja. Suomessa voi olla vaikea ymmärtää, miten paljon Marttia arvostettiin sekä presidenttinä että myös myöhemmin, Stubb sanoo.
Ahtisaari kiitteli aina muita
Stubbin mukaan Ahtisaari oli rehellinen, ihmisiä tasavertaisesti aina kohdellut karjalainen, joka uskoi vahvasti rauhan olevan tahdon asia ja kaikkien konfliktien olevan ratkaistavissa.
– Meille kansakuntana hänen kuolemansa on suuri menetys, mutta samalla pitää tuntea ylpeyttä siitä, mitä Martti rauhan eteen maailmassa teki. Ei ole sattumaa, että Namibiassa on satoja miehiä, joiden etunimi on Martti.
Stubb kertoo, että Ahtisaari kehui aina kaikkia muita ja halusi muistuttaa, etteivät aikaansaannokset ole hänen ansiotaan vaan kaikkien hänen kanssaan työskentelevien.
– Sen jälkeen, kun me suomalaiset ymmärsimme hänen suuruutensa Nobelin rauhanpalkinnon myötä, se (piirre) vahvistui entisestään. Siinä, missä joku rauhanvälittäjä voisi muuttua ylimieliseksi, Martti teki juuri päinvastoin ja kiitteli niitä ihmisiä, jotka hänen kanssaan olivat vuosien varrella töitä tehneet, Stubb kertoo.