(WEA / Warner Music Finland)
Viisikymmenvuotista taivaltaan taiteen alalla tänä vuonna juhlistava Vesa-Matti Loiri, kaiken kansan hauskuuttaja-Vesku, on julkaissut laulajana ison kasan levyjä. Uuden tulemisen käynnisti vuonna 2006 julkaistu Ivalo, joka trilogiaksi sarjan nostaneiden Inarin ja Kasarin kanssa esitteli Loirin tulkitsemassa tunnettuja kotimaisia hittejä pelkistetysti lähinnä akustisen kitaran säestyksellä.
Trilogian jälkeen Loiri levytti kaksi levyllistä kotimaisten kärkinimien sävellyksiä. Jotain puhetta oli uudesta kolmikosta, mutta Skarabeen (2010) jälkeen ei uutta materiaalia ole saatu markkinoille. Harmi, koska Hyvää puuta (2009) ja em. Skarabee sisälsivät mainiota popmusiikkia veteraanin esittämänä.
Loirilta on vuosien varrella julkaistu myös lukemattomia kokoelmia, mutta ei koskaan näin laajaa pakettia. Legenda – lauluni aiheet niputtaa uran tärkeimmät rallit alusta tähän päivään, uusimpana Tie pohjoiseen –elokuvaa varten tehty, Samuli Edelmannin kanssa duetoitu Tuomittuna kulkemaan. Mukaan on päässyt jopa Jean-Pierre Kuselan hupaisa Naurava kulkuri, Uuno Turhapuro ja Tyynen hemaiseva hitti Pimpelipom. Moni voisi olla sitä mieltä, että em. kappaleet pitäisi poistaa Loiron kavalkaadista eikä niitä varsinkaan pitäisi laittaa mukaan tällaisille kokoelmille, mutta joka tapauksessa Vesku on ne aikoinaan tehnyt ja monelle ne varmasti ovat mitä tärkeimpiä palasia huumorimestarin uraa tarkastellessa. Onhan niistäkin jokunen vuosi sitten julkaistu jo ihan oma kokoelmakin!
Ensimmäinen osa alkaa aikamoisella hittiputkella. Nimikappaletta Lauluni aiheet seuraa Lapin kesä, Laivat puuta, mahtipontinen Väliaikainen sekä henkilökohtainen suosikkini Vanhojapoikia viiksekkäitä. Ykköslevyltä löytyy vielä myös mm. Rakovalkealla, Hyvää puuta sekä Ystävän laulu. Kakkoslevyllä kuullaan Nocturne, Albatrossi, Pyhä toimitus sekä em. Tuomittuna kulkemaan.
Levyjen kappaleita ei ole asetettu kronologiseen järjestykseen vaan kaikki ovat sekaisin, jonka myötä voi kuunnella, miten Vesku on vuosien aikana muuttunut, jos on muuttunut lainkaan. Ehkä muhkeaan ääneen on tullut vieläkin enemmän muhkeutta.
Kakkososassa sama kappaleiden asettelu jatkuu: Juice-laina Rakkauden ammattilaista seuraa vuoden 1985 Naissaari, sitä puolestaan Hyvää puuta –levyn erinomainen Aapakarhu ja sen jälkeen kuullaan Katri Helenan kanssa duetoitu Kuinka kaunis on aamunkoitto. Kolmososa on pullollaan sitä huumoriosastoa ja lainakappaleita. Hyviäkin biisejä sinne sekaan on onnistuttu mahduttamaan. Hämyisältä debyytiltä 4+20 on otettu mukaan kaksi kappaletta.
Kaikissa kolmessa on samanlainen kansivihko, joissa vaihtuva osuus on vain muutama valokuva sekä kappalelistat. Jokaisessa on sama Peter von Baghin kirjoittama esipuhe sekä monta samaa valokuvaa. Veskun taiteilijaura alkaa musiikillisesti olla pikkuhiljaa paketissa, joten tämä on mitä mainioin testamentti Veskun laaja-alaisesta tuotannosta, joka pitää sisällään todella monta erinomaista laulua.