MTV:n haastattelema hybridisota-asiantuntija uskoo, että Saksan pitäisi ottaa mallia Suomesta varautumisessaan vaikkapa välineellistettyyn maahanmuuttoon.
Maaliskuu 2024: venäläinen propagandasivusto vuotaa julkisuuteen Saksan puolustusvoimien upseeritason keskustelun Ukrainan ohjusvienneistä.
Heinäkuu 2024: postipaketti syttyy omia aikojaan tuleen postin DHL-kuljetusyhtiön logistiikkakeskuksessa Leipzigissä.
Lokakuu 2024: Pyörällä liikkunut Venäjän kansalainen otetaan kiinni armeijan Altmarkin tukikohdassa epäiltynä vakoilusta.
Esimerkkejä hybridisodankäynniksi epäillyistä iskuista Saksassa ei tarvitse hakea. Turvallisuusympäristöä tarkkailevat saksalaistoimijat ovat varoittaneet jo kuukausia erilaisten hybridi-iskujen mahdollisuudesta kyberhyökkäyksistä kaapelirikkoihin.
Viimeksi marraskuun lopussa Saksan salaisen palvelun Bundesnachrichtendienstin johtaja Bruno Kahl varoitti, että Venäjän presidentti Vladimir Putin haluaa "kylvää pelkoa ja kaaosta Saksassa", ja että saksalaisten tulisi varautua Venäjältä lähtöisin oleviin hybridiuhkiin.
Jo heinäkuussa Saksan sotilastiedustelupalvelu MAD raportoi Venäjän ja Kiinan pyrkivän vakoilemaan Saksan puolustusvoimia.
– Monet viimeaikaiset hybridi-iskut asettuvat Venäjän ja Ukrainan käymän sodan sekä Saksan Ukrainalle tarjoaman puolustusavun kontekstiin, kuvailee eversti Johann Schmid MTV:lle.
Lue myös: Supon erikoistutkija: Sabotaasin jäljet johtavat Venäjälle
Mallia Suomesta
Eversti ei ole enää Saksan puolustusvoimien aktiivisessa palvelussa, vaan toimii nykyään tutkijana ja hybridiuhka-asiantuntijana maan puolustusvoimien sotahistorian laitoksella Potsdamissa.
Hybridiuhkia hän on seurannut työkseen jo usean vuoden ajan. Vuosina 2018–2021 Schmid asui Helsingissä, jossa hän osallistui eurooppalaisen hybridikeskuksen CoE:n toimintaan ja edusti Saksaa sen hallituksessa.
Schmid tuntee siis Suomen tilanteen hyvin ja hakisi siitä mallia myös Saksalle.
– Meiltä puuttuu esimerkiksi koko maan kattava varautumissuunnitelma hybridiuhkien varalle. Erityisesti epätavalliset uhat, kuten välineellistetty maahanmuutto, vaatisivat oman varautumissuunnitelmansa, Schmid sanoo.
Hänen mukaansa Saksan puolustusvoimien varustamiseen on kiinnitetty paremmin huomiota sitten Ukrainan sodan syttymisen.
Liittokansleri Olaf Scholzin julistama Zeitenwende eli aikakauden vaihdos on tuonut armeijalle lisää rahoitusta. Puolustusvoimien saattaminen ajan tasalle vie kuitenkin monta vuotta, joiden aikana Saksan pitäisi tarttua myös muunlaisiin toimiin.
– Suomi ei ole tässä tilanteessa, sillä Suomessa ei koskaan luovuttu maanpuolustusajatuksesta. Suomessa on pidetty kiinni asevelvollisuudesta, ja yleisesti kansalaisilla on korkea maanpuolustusmotivaatio, tutkija kuvailee.
Saksan infrastuktuuri altis iskuille
Toista on Saksassa, jossa asevelvollisuudesta luovuttiin vuonna 2011. Toisen maailmansodan jälkeen miehittäjävaltiot eivät halunneet sotilaallisesti vahvaa Saksaa. Perintö kantaa tähän päivään saakka.
Yleinen asevelvollisuus johtaa Johann Schmidin mukaan siihen, että suomalaiset ovat yleisesti varsin tietoisia erilaisista hybridiuhista.
Saksassa esimerkiksi varautumisessa kyberiskuihin ollaan noin 10–15 vuotta muuta hybridiuhkavarautumista edellä, Schmid jatkaa.
Hän on erityisen huolissaan esimerkiksi kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvista iskuista sekä kansalaisyhteiskunnan suojelemisesta.
– Niin kutsuttujen pehmeiden kohteiden, kuten vaikkapa joulumarkkinoiden, suojaaminen on vaikeaa. Saksa on teollisuusmaa, joten hyökkäykset energiaverkostoa, öljy-, kaasu- ja sähkötoimituksia vastaan tai esimerkiksi vedenalaisiin valokuitukaapeleihin, näihin etsitään täällä vielä vastauksia.
Eversti Johann Schmid muistuttaa, että Saksaan kohdistuu uhkia muualtakin kuin Venäjältä. Suomeen verrattuna Saksassa mietityttävät esimerkiksi sellaiset väestönosat, jotka elävät Saksassa mutta eivät identifioidu Saksan valtioon.
Näihin lukeutuvat paitsi ääri-islamilaiset, myös monet esimerkiksi äärioikeistoon kuuluvat ryhmittymät.
– Suomi on väestöltään homogeenisempi maa. Sekin toimii suojana hybridiuhkia vastaan.