Putinia ei kaivata, jos häntä ei ole tarve kaivata, tutkija sanoo.
Kun Venäjän presidentti Vladimir Putinin valtakausi loppuu, alkaa "kilpahuuto siitä, kuka oli vähiten tekemisissä hänen kanssaan".
Näin arvioi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila, jonka mukaan Venäjän nykytilanne muistuttaa Josif Stalinin valtakauden loppua.
Stalin johti Neuvostoliittoa vuodesta 1922 vuoteen 1953. Vuosikymmenten edetessä valta keskittyi yhä enemmän hänelle.
Yksi valtava ero Stalinin ja Putinin ajan loppumisilla tulee olemaan: Venäjällä ei ole sellaista asemaa, josta Neuvostoliitto nautti toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliitto oli kiistatta supervalta, Venäjä ei sitä ole.
Lassila pitää mahdollisena, että turvallisuuspalvelut haluavat Putinin jälkeenkin jatkaa hänen linjallaan. Lassilan mukaan on kuitenkin todennäköisempää, että tilalle tulee jotain aivan muuta.
– Putin hylätään nopeasti. Tosin sekin vaikuttaa, miten Putinin aika hiipuu tai loppuu, Lassila katsoo.
Jos Venäjä ajautuu taloudellisesti ja poliittisesti pahaan umpikujaan ja se uhkaa jo eliitin omaisuutta, voidaan uutta alkua hakea myös lännestä.
– En odottaisi, että siinä tapauksessa joku huutelisi maan umpikujaan vieneen diktaattorin nimeä, Lassila toteaa.
Putin voidaan haudata tai mytologisoida
Venäläisten suuri enemmistö suhtautuu politiikkaan apaattisesti ja torjuvasti, Lassila sanoo.
Suurimmalle osalle on tärkeintä, että tavallinen arki toimii ja jatkuu.
– Jos arki jatkuu ilman Putinia, on kansalaisille yhdentekevää, kuka Kremlissä on. Putinia ei kaivata, jos ei ole tarvetta kaivata Putinia, Lassila sanoo.
– Jos Putinin jälkeen arjen jatkamisessa epäonnistutaan, on valitettavan todennäköistä, että kaipuu Putinin "kultaisiin vuosiin" alkaa vahvistua, hän jatkaa.
Putinin toimintaa ja samalla nyky-Venäjää selittää vastavoimien puute, Lassila muistuttaa.
Pidäkkeet, kontrolli, tasapaino ja oppositio loistavat lähinnä poissaolollaan. Se ei tosin ole Venäjällä poikkeuksellista.
Venäjällä kansalaisten poliittiset vaikutusmahdollisuudet ovat olleet äärimmäisen rajatut lyhyitä ajanjaksoja lukuun ottamatta.
Venäjällä vääriksi ja vaarallisiksi katsotut mielipiteet murskataan väkivallalla, tuomioilla ja puhdistuksilla.
– Putin toimii yhä autoritäärisemmin, mikä on jo johtanut informaatiokuplaan. Sen varassa hän sitten tekee asioita, jotka voivat osoittautua suuriksi virhearvioiksi, kuten Ukrainan sota, Lassila sanoo.
Pikaisesta "erikoisoperaatiosta" tulikin pitkä sota.
Suurhyökkäyksen epäonnistuttua Venäjä on vääntänyt sodasta propagandassaan välttämättömyyden, kysymyksen, joka uhkaa koko valtion olemassaoloa.
– Sodalla voidaan perustella yhtä ja toista. Kaikki poliittinen huomio ja voimavarat ovat Ukrainassa, Lassila sanoo.
– Erinäiset ongelmat kasvavat. Kun sota loppuu, räjähtävät ne silmille, eikä niitä voida enää perustella sodalla, hän jatkaa.
Edessä on umpikuja
Kremlin kannalta on "äärimmäisen tarpeellista", että sota pyörii, Lassila sanoo.
Venäjän näkökulmasta sota ei saa kehittyä totaaliseksi sodaksi. Riittävä intensiteetti on kuitenkin pidettävä yllä, jotta poikkeustilanne voidaan perustella.
– Edessä on umpikuja vähänkään pidemmällä aikavälillä. Stagnaatio (pysähtyneisyys) vahvistuu, mikä tuottaa sen, ettei systeemi jossain vaiheessa pysty jatkumaan, Lassila arvioi.
Venäläisten hällä väliä -asenne politiikkaa kohtaan on ollut myös ongelma Putinille. Hyökkäyssotaa ei suuremmin protestoitu, mutta eipä ole todellista sotainnokkuuttakaan juuri näkynyt, Lassila toteaa.
Kesäkuussa vuotanut Kremlin teettämä mielipidekysely osoitti, että tuki sodalle on laskenut ja rauhanomaisen ratkaisun kannatus kasvanut. Laajemmin mielipidetutkimuksesta voi lukea alla olevasta linkistä.
Lue lisää: "Putinin kannalta aika huono tilanne" – Kremlin tekemä mielipidekysely on vuotanut
Sotainnon puutteesta kertoi myös syksyllä 2022 julistettu, osittaiseksi kuvailtu liikekannallepano. Lukemattomat venäläiset lähtivät maasta, eivätkä ole palanneet.
Se säikäytti Venäjän johdon, Lassila sanoo.
– Jos Venäjällä olisi enemmän sotaintoa, olisi nähty uusia liikekannellepanoja, Lassila uskoo.
Venäjällä myös pelätään "spontaania sotahulluutta", sillä sen hallitseminen ei välttämättä olisi kovin yksinkertainen temppu, Lassila sanoo.
Sotainto voisi synnyttää uusia prigozhineita tai kasvattaa armeijan vaikutusvaltaa. Putin ei kaipaa kumpaakaan.
Lue myös: Tutkija: Putin ei uskalla uudistaa armeijaansa, koska pelkää – yksi kenraali alkoi jo näyttää uhalta
9:46
Putinin tuki on passiivista
Venäjältä puuttuu aito, kansan syvistä riveistä nouseva johtajakultti, jonka valtionjohto voi tarpeen tullessa valjastaa käyttöönsä, Jussila sanoo.
Se on Lassilan mukaan jossain määrin poikkeuksellista verrattuna moniin autoritäärisiin valtioihin.
Esimerkiksi hän nostaa Turkkia vuodesta 2014 johtaneen presidentti Recep Tayyip Erdoğanin.
– Kun vuonna 2016 oli vallankaappausyritys, mobilisoi Erdoğan kannattajansa kadulle, luotti heihin ja osoitti, että hänellä on aitoa kannatusta, Lassila muistuttaa.
– Venäjältä puuttuu tämä, sillä kansalaisiin ei luoteta. Putinin tuki on passiivista, kaikki tukitapahtumat ovat propagandistisia stuntteja, joissa ihmiset ostetaan tai tuodaan paikalle, hän jatkaa.
Putin ja turvallisuuspalvelu FSB vahtivat kansan lisäksi eliittiä.
Lassila ei pidä ajatuksesta, että venäläinen eliitti ja kansa asetetaan tiukasti vastakkaisiin kulmiin.
Jos muutosten tuulet Venäjällä viheltävät, on niissä puuskissa tilaa sekä kansalle että eliitille.
Silti, eliitistä Putin on enemmän huolissaan, Lassila uskoo. Putin pyrkiikin minimoimaan eliitin keskinäiset yhteistyömahdollisuudet.
"Ennakoimaton ja raaka valtataistelu"
Selvää on, ettei 71-vuotias Putin elä ikuisesti. Valtakausi päättyy viimeistään kuolemaan.
Kun Putinin aika päättyy, on Lassilan mukaan todennäköisesti edessä aikakausi, jota hän kuvailee sanoilla "radikaali" ja "ennakoimaton".
– Koko järjestelmä on rakennettu siten, että se on riippuvainen Putinista. Jos Putin kuolee äkillisesti, niin homma leviää. Ei ole mitään ennakoitavaa jatkuvuutta, Lassila sanoo.
– On odotettavaa, että joku eliitin jäsen pyrkii tekemään erilaisia myönnytyksiä kansan suuntaan ja hakee heistä liittolaista, Lassila jatkaa.
Venäjän lähihistoriasta löytyy tällainen esimerkki. Hän on Boris Jeltsin, joka oli Venäjän ensimmäinen presidentti vuodet 1991–1999.
Jeltsinin kansansuosion symboliksi on jäänyt elämään hänen puheensa tankin päällä vanhakantaisten kommunistien vallankaappausyrityksen aikaan elokuussa 1991.
Vallankaappausyrityksen kaatuminen teki presidentti Jeltsinistä sankarin samalla kun Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshov menetti vaikutusvaltansa.
Kun Putinin aika päättyy, alkaa "eliitin keskuudessa tapahtua", Lassila uskoo. Kaikki pyrkivät turvaamaan ja parantamaan asemiaan.
Lassila ei usko, että Venäjän eliitti pystyy puhaltamaan yhteen hiileen.
– Siitä tulee ennakoimaton ja raaka valtataistelu. En laittaisi Putinin jälkeisen Venäjän ideologista suuntaa lukkoon.