Veikko Sinisalo kuollut

Näyttelijä, professori Veikko Sinisalo menehtyi tiistai-iltana 16. joulukuuta Tampereella. Hän oli syntynyt Riihimäellä 30. syyskuuta 1926. Sinisalo teki päätyönsä näyttelijänä Tampereen Työväen Teatterissa, jossa hän työskenteli vuodet 1950-67 ja 1970-79. Vain pari vuotta, 1967-69 hän työskenteli Helsingin Kaupunginteatterissa.

Sinisalo opiskeli Suomen Teatterikoulussa vuosina 1947-50. Tulevat vuodet viitoittivat nuoren näyttelijän elämän ja toivat sen täyteen rooleja ja työtä. Alkuvuosien suuria taiteellisia voittoja oli mm. Peer Gynt, jossa Sinisalo näytteli nimiosaa. Sitä seurasi mittava määrä rooleja suomalaisen dramatiikan ja maailmankirjallisuuden merkkiteoksissa, mm. Viimeisten kiusausten Paavo Ruotsalainen, Elinan surman Klaus Kurki, Seitsemän veljeksen Juhani, Täällä Pohjantähden alla Kiviojan Lauri ja Koskelan Jussi, Kovaosaisten kuun Phil Hogan, Lumumban täytyy kuolla Patrice Lumumba, Macbeth, Woyzeck, Lapualaisoopperan Vihtori Kosola, Poltetun oranssin tohtori Fromm sekä perheenpää näytelmissä Työmies Rantasen perhe ja Perhe.

Sinisalo hurmasi yleisönsä myös monissa operettirooleissa sekä suosittujen musikaalien Viulunsoittaja katolla, My Fair Lady ja Don Quijote pääosissa, viimeksi mainittuna Helsingin Kaupunginteatterissa.

Pitkän TTT-uransa vuoksi Sinisalo oli tamperelaiselle teatteriyleisölle erityisen rakas näyttelijä, mutta kaikki suomalaiset tuntevat hänet, erityisesti elokuvarooleista, kuten Edvin Laineen ohjauksista Tuntemattoman sotilaan Lahtisena, Sven Tuuvana, Täällä Pohjantähden alla Laurilan Anttoona ja Mustan rakkauden Unto Eskolana. Sinisalo näytteli 1960-luvun lopulla myös kolmessa Spede Pasasen ohjaamassa elokuvassa.

Veikko Sinisalo tulkitsi monesti varsinkin tamperelaisten kirjailijoiden, kuten Lauri Viidan ja Väinö Linnan tekstejä ja henkilöitä. Sinisalo onkin liikuttanut vuosien varrella suomalaisten sieluja lausuntailloillaan ja omilla teatteri-illoillaan. Niiden myötä Sinisalo kiersi ympäri maata mutta myös laajasti ulkomailla. Useat illoista tallennettiin televisiolle, kirjallisia äänilevyjä Sinisalo lausui ennen äänikirjojen aikaa lähes parikymmentä.

Lausuntailloista ensimmäinen oli Helsingin Konservatoriossa jo vuonna 1954. Sitä ovat seuranneet illat suomalaisen kirjallisuuden merkkimiesten tekstejä: Ilmari Kiantoa, Toivo Pekkasta, Lauri Viitaa, Arvo Turtiaista, Aleksis Kiveä. Rauhan aika pohjautui Raamatun teksteihin. Viimeiseksi jäi 1996 sai kantaesityksensä Platonin Apologia eli Sokrateen puolustuspuhe. Sen dramatisoi ja ohjasi tänä syksynä edesmennyt professori Ensio Suominen.

Veikko Sinisalo sai ansioistaan runsaasti palkintoja ja tunnustausta, mm. Pro Finlandian 1976 ja professorin arvon 1977.

Surunvalittelukirja Veikko Sinisalon muistoksi on avoinna Tampereen Työväen Teatterin Suuren näyttämön aulassa, Hämeenpuisto 30-32, Tampere, torstaina ja perjantaina 18.-19. joulukuuta klo 10-17.

(MTV3-STT)

(Seitsemän uutiset 17.12.2003)