Heikki toimii neljättä vuotta pikkuaivorappeumasta kärsivän vaimonsa omaishoitajana. Pariskunta kertoo Studio55.fille, miten heidän arkensa on muuttunut Maijun sairastumisen myötä.
Maiju, 64, oli ehtinyt jäädä eläkkeelle, kun sairauden ensioireet hiipivät esiin. Maijun tasapaino ja koordinaatio alkoivat vähitellen heiketä. Nämä ovat tyypillisiä ataksian merkkejä.
Vähitellen tilanne paheni. Heikki muistaa yhä saunaepisodin, joka johti lopulta diagnoosiin. Kesken saunomisen Maiju sai kohtauksen: toinen puoli kropasta sekä kieli puutuivat.
− Vaimo vietiin ambulanssilla neurologiselle. Minä menin seuraavana päivänä häntä katsomaan. Hän koitti puhua, mutta ei siitä tullut mitään. Annoin paperia ja kynän, hän kirjoitti siihen ja oli kiukkuinen, Heikki kertoo.
Maijun puhekyky palautui kolmen päivän kuluttua, mutta mikään muu ei ollut enää ennallaan. Diagnoosiksi tuli melko harvinainen sairaus, pikkuaivorappeuma.
Omaishoitajaksi
Neurologi teki kättelyssä selväksi tilanteen realiteetit: Maiju ei pärjäisi jatkossa ilman apua. Perään hän tiedusteli, olisiko Heikki valmis ryhtymään vaimonsa omaishoitajaksi.
Heikin ei tarvinnut asiaa sen kummemmin miettiä. Totta kai hän, eläkeläinen itsekin, ottaisi tehtävän vastaan.
− Kaksi sosiaalihoitajaa kävi meillä tekemässä omaishoitosopimuksen. Maiju hyväksyi minut omaishoitajakseen, ja puolin ja toisin tehtiin paperit.
Liikkuminen heikentyy
Heikki toimii omaishoitajana nyt neljättä vuotta. Avioparin arki on solahtanut vuosien varrella uudenlaiseen rytmiin sekä uusiin rooleihin. Heikin ei ole vaikea kiteyttää suurinta muutosta: elämä kietoutuu kaikin tavoin vaimon hoidon ja hyvinvoinnin ympärille.
