Heljä joutui jäämään ennenaikaisesti eläkkeelle sairauden yllättäessä. Perhepäivähoitajana uransa tehnyt Heljä kaipasi arkeensa lapsen ääntä, ja ilmoittautui varamummoksi. Suhde varaperheeseen on kehittynyt vuoden ajan ja antanut paljon molemmille osapuolille.
Pian 62-vuotias Heljä jäi kolme vuotta sitten työkyvyttömyyseläkkeelle perhepäivähoitajan työstä. Mielellään Heljä ei parinkymmenen vuoden urastaan luopunut. Hänellä oli pitkiä hoitosuhteita, ja perheistä kehkeytyi elinikäisiä tuttavuuksia.
– Sain hoitaa yhdestä perheestä jopa neljää lasta. Myöhemmin minut on kutsuttu mukaan lasten rippi- ja ylioppilasjuhliin, Heljä sanoo.
Heljä sai kyllä eläkepäivät kulumaan, mutta hän kaipasi työtään. Harrastuksensa parissa Heljä kuuli ensimmäisen kerran Suomen Punaisen Ristin (SPR) Varkauden paikallisosaston pilotoimasta varamummo-toiminnasta. Koulutusta valmisteleva henkilö tiedotti asiasta harrastuspaikalla, ja Heljä ilmoittautui kurssille.
– Se tuntui heti omalta jutulta, sillä olen työni puolesta ollut tekemisissä lasten ja perheitten kanssa, Heljä toteaa.
Koulutus kesti vain yhden päivän ja illan. Siellä käsiteltiin vapaaehtoistoimintaa sekä toimintaa lasten ja perheiden kanssa.
Heljä kertoo, että lähes jokaisella varamummolla on omia lapsia ja osalla lapsenlapsia. Nykyään varamummot tapaavat kerran kuussa. Tiimikokoontumisissa käsitellään eri-ikäisten lasten kehitysvaiheita. Koulutusta tulee siis lisää koko ajan.
