Vanhustenhoidon laatuongelmat aiheuttavat ristiriitoja hoitajien ja hoivatyön lähijohtajien välille, käy ilmi Helsingin yliopistossa laaditusta väitöstutkimuksesta.
Antero Olakiven väitöstutkimuksessa tarkastellaan ratkaisuehdotuksia, joita yhteiskuntapolitiikassa on esitetty vastauksena julkisen vanhushoivan laatuongelmiin. Yksi ratkaisumalleista on ollut visio, jonka mukaan laatuongelmia voidaan ratkaista uusilla, paljolti yksityiseltä sektorilta omaksutuilla johtamisopeilla, jotka tähtäävät hoivatyöntekijöiden ammatillisen aktiivisuuden, itsenäisyyden, sitoutumisen ja motivaation parantamiseen.
Olakiven haastatteluihin perustuva väitöstutkimus tuo esiin, kuinka ratkaisuehdotukset aiheuttavat uudenlaisia ristiriitoja, kun niitä jalkautetaan hoivatyöpaikkojen sisäiseen keskusteluun.
Olakiven tutkimuksen mukaan hoitajat eivät välttämättä hyväksy tulkintaa, jonka mukaan hoivan laatua voidaan parantaa kehittämällä heidän aktiivisuuttaan, omatoimisuuttaan ja motivaatiotaan.
– Hoitajille laatuongelmat voivat näyttäytyä ongelmina, jotka johtuvat ensisijassa resurssipulasta. Näiden ongelmien ratkaisemisessa hoitajien aktivointi ei tietenkään auta, Olakivi sanoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.
– Hoitajat voivat toimia aktiivisesti, jopa yrittäjämäisesti, mutta tällaisen toimijuuden vaatiminen tai odottaminen heiltä voi näyttäytyä hoitajille epäoikeudenmukaisena ja epäreiluna, Olakivi jatkaa.
Mahdotonta johtamista
Mikäli alaiset kyseenalaistavat aktivoinnin mielekkyyden, näyttäytyy hoitoalan lähijohtajien työ Olakiven väitöskirjan mukaan mahdottomana, jopa haitallisena.
