Pikkulasten niukka syöminen ja ruualle nirsoilu on vanhempien huolena tuikitavallinen. Psykologian maisteri Susanna Saarilehdon mukaan tällaisia lasten lieviä, arkipäivän syömisongelmia on tutkittu vähän, vaikka tutkimustiedolla olisi keskeinen merkitys vakavampien ongelmien ennaltaehkäisyssä. Turun yliopistossa väitökirjaansa tekevä Saarilehto kiinnostui omassa tutkimuksessaan selvittämään, onko niukasti syövien lasten energian saannissa, ruokailurytmissä ja kasvussa eroja normaalisti syöviin ikätovereihin verrattuna.
Alustavat tutkimustulokset osoittavat, ettei vanhemmilla ole aihetta suureen huoleen. Niukkaruokaiset 5-vuotiaat olivat keskimäärin normaalisti syöviä ikätovereitaan pienikokoisempia sekä pituudeltaan että painoltaan, mutta eivät kokoonsa nähden syöneet ikätovereitaan vähemmän. Niukasti syövien lasten ikätovereitaan pienempi kokokaan ei ollut vähäisemmän syömisen seurausta, vaan he olivat olleet jo syntyessään jonkin verran verrokkejaan pienikokoisempia. Saarilehto arveleekin, että lapsen pienikokoisuus saattaa olla vanhempien alkuperäisenä huolena. - Vanhempi kokee helposti, että pienikokoinen lapsi syö huonosti. Pienikokoisen lapsen syömiseen saatetaan kiinnittää myös enemmän huomiota, tutkija pohdiskeli.
Aterioilla nirsoillaan helpommin
Lasten ruokailurytmit sen sijaan erosivat selvästi toisistaan: niukkaruokaiset 5-vuotiaat saivat päivittäisestä energiastaan pienemmän osuuden lounaasta ja päivällisestä ja suuremman osuuden välipaloista kuin ikätoverinsa. Saarilehdon mukaan tämä on merkkinä siitä, että kunnon aterioilla nirsoillaan helpommin, ja tätä sitten kompensoidaan syömällä runsaampia välipaloja. Saarilehto muistutti, että tämä johtaa kuitenkin helposti ongelmaa ylläpitävään kierteeseen. - Vanhemmat voisivat rajoittaa välipalojen syöntiä ja huolehtia siitä, että välipalat ovat terveellisiä, hän neuvoi.
Saarilehto toivoi vanhemmilta myös rennompaa suhtautumista lasten nirsoiluun, sillä lapsen syömisten jatkuva tarkkailu ja huolehtiminen voivat pitää kierrettä yllä. - Vanhemman tehtävänä on päättää ruuan laadusta ja aikataulusta, mutta lapsen tehtävä ja oikeus on päättää paljonko hän syö vai syökö ollenkaan. Lapsella on luontaisesti kyky säädellä omaa energian saantiaan, Saarilehto huomautti. (Finfood)