Vuonna 1980 rakennetun rivitalon katto korjattiin niin, että se vastaa täysin uutta.
Tasakattoisia pientaloja rakennettiin paljon 1960-luvun alkupuolelta seuraavan vuosikymmenen loppupuolelle saakka. Syitä oli monia, suurimpana ehkä se, että arkkitehdit katsoivat tasakattoisen talon sopivan hyvin suomalaiseen maastoon. Oltiin myös sitä mieltä, että tasakattoisen talon pohjaratkaisut oli harjakattoista helpompi toteuttaa ilmansuuntien ja asukkaiden toiveiden mukaisiksi.
Tasakattojen ongelmia
Sisäänpäin kaltevien kattojen suurimpia ongelmia ovat aiheuttaneet liian loivat kaadot. Kun kattokaivon kohdalle on laitettu kuparinen laippa, kattokaivon kohta on hyvinkin saattanut muodostua koko katon korkeimmaksi paikaksi. Vesi ei ole kerta kaikkiaan päässyt kaivoon, vaan jäänyt seisomaan koko kesäksi kaivon ympärille.
Toinen yleinen virhe ovat olleet liian matalat reunakorotukset: keväällä sulava vesi on tulvinut niiden yli ja vuotanut julkisivuille, joihin on syntynyt pakkasrapautumaa.
Kolmas tavallinen ongelma on rakentamisessa vesikatteen alla käytetty ponttilauta, joka on saattanut olla hyvinkin tuoretta: bitumikermi on liimattu siihen kuumabitumilla ja kun silloisten huopien murtovenymät ovat olleet hyvin pienet, laudoituksen kuivuessa kattoon on syntynyt selviä repeämiä ja vesi on päässyt vuotamaan niiden kautta rakenteisiin.
Tasakatoille on ollut tyypillistä myös huono tuuletus, jonka takia muista syistä aiheutuneet ongelmat ovat vain pahentuneet.
Jos tasakattoisen – tai oikeammin loivakattoisen – talon vesikatteeseen tulee vaurio, se korjataan yleisimmin muuttamalla kattomuoto harjakatoksi. Se antaa mahdollisuuden lisätilan tekemiseen ullakolle ja myös ilmanvaihdon parantamiseen ja lämmön talteenottojärjestelmän asentamiseen, jos sellaista ei talossa ole aikaisemmin ollut.
