Valokuvauksen suuren mestarin näyttely Suomeen: Kuvasi Gandhin hetkeä ennen tämän murhaa

95-vuotiaana, vuonna 2004 kuollut Henri Cartier-Bresson oli valokuvan suuri tarinankertoja. 1920-luvulta alkaen hän kiersi dokumentoimassa ihmisen elämää kaikilla mantereilla  Hän kuvasi milloin meksikolaisia ilotyttöjä, keskitysleirin vartijoita, Mahatma Gandhia pari tuntia ennen tämän murhaamista - tai suuria taiteilijoita Sartresta Picassoon.

Elämä on maalaus, siveltimenä kamera

Cartier-Bresson käytti vain 50 millin linssiä, mutta voisi sanoa, että hänen lahjakkuutensa ansiosta tuo yksi linssi riitti niin laajakulmaksi kuin zoomaukseen. Hänen kuvansa olivat taidetta samalla kun hän oli journalistinen lehtikuvaaja, ranskalaisen Magnum Photos-kuvatoimiston perustaja.

– Hän oli molempia. Hän maalasi elämää modernilla välineellä, kameralla. Mutta hän oli myös historian todistaja, dokumentaristi. Näin kuvailee, Magnum Photos-toimiston näyttelyjohtaja Andreá Holzherr MTV:n uutisten haastattelussa.

Holzherr on saapunut valvomaan näyttelyn ripustusta Helsinkiin.

Valokuvaaminen on odottamista

Cartier-Bressonin metodia on kutsuttu "ratkaisevaksi hetkeksi". Todellisuudessa hän ei itse tuota sanontaa keksinyt, sen lanseerasivat hänen kustantajansa.

Joka tapauksessa Cartier Bresson viipyi kuvauskohteensa äärellä kauan. Hän odotti ja odotti sopivaa hetkeä, jotta varjo olisi kohdallaan tai lapsen ilme oikeanlainen - kunnes painoi laukaisinta. Hän ei räpsinyt sarjaa kuvia poimiakseen parhaan, vaan hän otti sen parhaan.

– Hitaudesta on kysymys. Hän ei suhahdellut viikossa mantereelta toisella, vaan saattoi asua kuukausia Kiinassa tai Intiassa, kuvailee Ateneumin intendentti Sointu Fritze. 

Kännykkäkin kelpaisi

– Mutta ei tällainen kuvaus ole vieläkään kuollut. Valokuvaus on nopeasta ajastamme huolimatta arvossaan ja kyllä Cartier-Bresson varmasti hyväksyisi myös kännykkäkamerat. Kyse on hetkestä, luonnehtii Fritze.

Cartier-Bresson ei koskaan halunnut julkkikseksi, ihan käytännön syistä. Se olisi haitannut työntekoa.

Tuntemattomana legendaksi

– Pitää pysyä tuntemattomana, varjoissa - vain siten voi saada autenttisia kuvia. Eihän kuvaamisesta olisi tullut mitään, jos ihmiset olisivat kaduilla hihkuneet, että "oo, tuolla on Cartier-Bresson", kertoo legendan tuntenutAndreá Holzherr.

Samasta syystä Cartier-Bresson ei koskaan käyttänyt salamaa, koska piti sitä aggressiivisena tunkeiluna. "Aivan kuin menisit taidenäyttelyyn tai konserttiin ase taskussa", hän lausui.