Saatananpalvojaksi ryhtyneet kokevat olevansa erilaisia kuin muut. Väitöskirjan mukaan he tuntevat saatananpalvonnan avulla kaikkiaan olevansa olemassa.
Saatananpalvojaksi ryhtynyt nuori on kokenut lapsuudessaan yleensä rajuja hylkäämisen ja erilaisuuden tuntemuksia. Myös koulunkäynti saattaa takellella, yksinäisyys piinata ja huumeet sävyttää elämää. Saatananpalvoja-nuoret kokevat olevansa erilaisia kuin muut ja palvonta tarjoaa heille keinon paeta elämän kipua, selviää tuoreesta väitöstutkimuksesta.
Teologian maisteri Merja Hermosen mukaan saatananpalvonnan avulla nuoret tuntevat kaikkiaan olevansa olemassa.
- Osalle nuorista se on ollut pakkovalinta. Ei ollut mitään muuta ryhmää, missä nuori olisi saanut olla se, mitä hän koki olevansa, kuvaili Hermonen.
Väitöksen tutkimusaineistona on 36 nuoren haastattelut, jotka Hermonen teki eri puolilla Suomea 1990-luvulla. Saatananpalvojien tutkiminen on kuitenkin vain pieni osa Hermosen väitöstä, sillä kaikkiaan hän tarkastelee työssään satanismia ja saatananpalvontaa suomalaisessa nuorisokulttuurissa.
Saatananpalvojan ja satanistin voi Hermosen mukaan erottaa karkeasti niin, että saatananpalvojalle sekä Jumala että saatana ovat olemassa. Satanismi puolestaan on 1960-luvulla Kaliforniassa Yhdysvalloissa syntynyt uskontohistoriallinen liike. Satanistit eivät tunnusta Jumalan olemassaoloa.
Viisi ryhmää
Satanistinen nuorisokulttuuri vaihtelee kaikkiaan paljon, ja Hermonen jakaakin haastattelemansa nuoret viiteen eri ryhmään. Rationalistinen satanismi on vahva ateistinen liike. Se korostaa yksilöllisyyttä ja itseyttä. Hermosen mukaan metallisatanismi liittyy puolestaan death- ja black-metallimusiikkiin. Tämän joukon tutkiminen vei Hermosen useille keikoille, joilla hän teki "korvatulpat korvissa muistiinpanoja savuisissa takahuoneissa."