Väärinymmärryksistä versoo tarina

Mies ja nainen puhuvat toisilleen, mutta kuitenkin toistensa ohi. Näin tavallisesta tilanteesta voi ammentaa kiehtovaa kirjallisuutta. Esa Sariolalle arjen väärinymmärrykset ovat innoituksen lähde.

Mies ja nainen kohtaavat baarissa ja antautuvat keskusteluun. Siinä drinkin lomassa tulee keskusteltua uskottomuudesta ja kummankin parisuhteesta. Puhe soljuu vuolaana ja osapuolet esittävät yllättäviä parisuhde-teorioitaan.

Näin alkaa Esa Sariolan novelli Kaikki kunnolliset vaimot, joka kuvaa Sariolalle tyypillistä aihetta Sariolalle tyypillisellä otteella. Kirjailija itse sanoo viehättyvänsä ihmissuhteita leimaavista väärinkäsityksistä kerta toisensa jälkeen, mikä näkyy myös uusimmassa novellikokoelmassa Ratkaisu kaikkeen.

– Ensimmäisen novellikokoelmani nimi oli Väärinkäsityksiä ja tuo termi leimaa oikeastaan koko tuotantoani. Kommunikaatio on aina altis väärinkäsityksille ja siksi aiheena niin kiehtova. Me ihmiset ymmärrämme joskus toisiamme oikein, joskus väärin, toisinaan ei ollenkaan, Sariola kuvailee.

Hankaluuksilta ja väärinkäsityksiltä ei kuitenkaan voi ihmissuhteissaan välttyä, Sariola vakuuttaa.

- Oli sitten kuinka fiksu ja koulutettu tahansa, parisuhdeongelmia tulee aina. Aivan silkoisesti sujuvaa elämää ei voi olla silloin, kun sitoutuu läheisesti ja antautuu pitkään parisuhteeseen. Väärinkäsitykset ja ongelmat eivät johdu miesten tai naisten tyypillisistä piirteistä, vaan saattavat yllättää meidät puskan takaa. Ihmiset voivat lähteä yhteiselle taipaleelleen hyvin aikomuksin, mutta joutua silti ihmeellisiin tilanteisiin. Ja se on se juttu, josta minä kirjoitan mielelläni.

Keskikastin miehet

Pitkän linjan kirjailijana tunnettu Sariola on monimuotoisessa tuotannossaan luodannut usein parisuhteen pattitilanteita. Siinä sivussa hän on piirtänyt vivahteikasta kuvaa suomalaisista miehistä.

– Kuvaamani miehet ovat usein olleet aika tavallisia miehiä. Monestihan miehet nähdään jotenkin yhteiskunnallisen vallanjaon heijastumina – siis joko jormaolliloina tai vaimon hakkaajina tai spurguina. Miehet jakautuvatkin yhteiskunnallisesti ajatellen räikeämmin skaalan ääripäihin kuin naiset, jotka usein ovat tasapäisempiä älyssään, varallisuudessaan ja asemassaan. Tästä syystä monelta unohtuu se, että loppujen lopuksi aika harvalla suomaisella miehellä on valtaa päättää tehtaiden sulkemisesta. Kyllä se päätösvalta koskee yleensä vain puolison ja ammatin valintaa. Tämä olisi syytä muistaa, kun suomalaisista miehistä puhutaan, Sariola pohtii.

Rytmistä kiinni

Sariolan uusimman teoksen novellit nojaavat pitkälti dialogin varaan. Kirjailija sanoo itse nauttivansa puheen rytmistä myös kirjoitetussa tekstissä.

– Käytän sitä itse mielelläni juuri nyt, aina ei ole ollut niin. Pidän dialogista myös muiden kirjailijoiden käyttämänä, se antaa tekstiin hyvän luontevan rytmin. Pyrin ammentamaan aineksia dialogeihin eletystä elämästä, mutta en tosiaankaan kulje kaupungilla muiden keskusteluja salakuunnellen, Sariola puuskahtaa.

Keskustelut kääntyvät Sariolan mukaan aivan uusille raiteille etenkin silloin, kun osapuolet ovat toisilleen entuudestaan outoja.

– Muukalaisten kanssa käydään usein ne tärkeimmät keskustelut. Kun istutaan junassa tai lentokoneessa vierekkäin monta tuntia, on mahdollisuus puhua asioista, joista työkaveri, naapuri tai edes puoliso ei tiedä. Olen miettinyt, mikä tällaisessa tilanteessa vapauttaa, ehkä se, että tietää keskustelun kestävän rajallisen ajan ja toisen sitten häipyvän elämästä lopullisesti. Rutiinitapaamisessa tutun kanssa tulee harvoin kerrotuksi samoja asioita samalla intensiteetillä, Sariola pohtii.

Toinen persoona

Romaaneja, novelleja, kuunnelmia ja käsikirjoituksia laatinut Sariolaa jännittää seuraavaksi käsikirjoittamansa näytelmän Yritetään hyvällä ensi-iltaa. Sen jälkeen hän aikoo keskittyä novellikokoelman työstämiseen ja tv-työhön. Kauempana horisontissa siintää romaani, jonka teemasta mies ei halua vielä hiiskua sanaakaan.

Sitten on vielä Sariolan työpersoonan toinen puoli, psykologi. Kliinisenä psykologina osa-aikaisesti työskentelevä mies ei tahtoisi puhua tästä puolesta kovin laveasti, sillä hän kokee osallistuvansa haastatteluun kirjailijana. Sariola vakuuttaa osaavansa ja haluavansa erottaa nämä kaksi maailmaa toisistaan.

– Nämä ovat kaksi eri ammattia, jotka myös pidän erillään. Kirjailijaksi olen halunnut lapsesta saakka, psykologiksi olen ajautunut. En myöskään halua käsitellä psykologin työni teemoja kaunokirjallisuudessa, vaan teen sen tarvittaessa ammattikirjallisuuden kautta.

Ehkä onkin sopivaa, että tarkasti kaksi maailmaansa erottavan Sariolan psykologinen erikoisosaaminen liittyy skitsofrenian hoitoon.

Lue myös:

    Uusimmat