Uudesta-Seelannista löydettiin tieteelle tuntematon laji – ihmisen kokoinen jättipingviini antaa lisätietoa esihistoriallisista ajoista

Harrastelijapaleontologi Leigh Love on löytänyt Uuden-Seelannin Eteläsaarelta valtavan kokoisen pingviinin jalkaluun fossiilin. Lajin sanotaan olleen neljä kertaa keisaripingviinin kokoinen, eli toisin sanottuna ihmisen korkuinen.

Crossvallia waiparensis -lajin uskotaan olleen 80 kiloa painava ja 1,6 metriä korkea.

Uusi-Seelanti on muutenkin tunnettu jättikokoisista, jo sukupuuttoon kuolleista linnuistaan. Maasta on löydetty muun muassa maailman suurin papukaija, kolmen metrin siipivälin omaava kotka sekä 3,6 metriä korkea moa-lintu.

Tieteelle entuudestaan tuntematon

Jättimäisen pingviinilajin uskotaan kehittyneen Paleosiini-aikakaudella, eli 66 – 56 miljoonaa vuotta sitten. Aikakausi seurasi dinosaurusten sukupuuttoa ja suurten merimatelijoiden katoamista Eteläisen pallonpuoliskon vesistä.

Christchurchissa sijaitsevan Canterbury Museumin tutkijatiimi sekä Frankfurtissa sijaitsevan Senckenbergin luonnonhistoriallisen museon tiimi määrittelivät löytyneen pingviinilajin entuudestaan tieteelle tuntemattomaksi.

Tutkijoiden mukaan pingviinin jalan luista käy ilmi, että lajin jalat soveltuivat paremmin uimiseen, kuin nykyään olemassa olevien pingviinien.

Muut merenelävät olivat kilpailijoita

Syy jättiläispingviinien katoamiselle meristä ei ole täysin selvää. Mahdollinen syy on muiden suurten merenelävien saapuminen. Esimerkiksi hylkeet ja valaat olivat todennäköisiä kilpailijoita jättiläispingviineille.

Nyt löytynyt pingviinilaji muistuttaa toista esihistoriallista pingviinilajia Crossvallia unienwilliania. Kyseinen laji tunnistettiin osittaisen luurangon fossiilista vuonna 2000. Fossiili löytyi Etelämantereelta.

Tohtori Vanesa De Pietri Canterbury Museumista arvelee, että jo toisen jättiläispingviinilajin löytäminen antaa lisätodisteita sille, että esihistorialliset pingviinit ovat olleet hyvin kookkaita.

Canterbury Museumin tohtori Paul Scofield puolestaan kertoo, että fossiilien löytyminen Etelämantereelta ja Uudesta-Seelannista kertoo myös nyt erossa olevien maa-alueiden muinaisesta yhteydestä.

Scofield lisää, että lajien ollessa olemassa nämä maa-alueet ovat olleet täysin erilaisia. Etelämanner oli metsän peitossa ja lämpötila oli paljon nykyistä korkeampi. 

Lue myös:

    Uusimmat