Terveydenhuollossa on pysyviä sosiaaliryhmien välisiä eroja, kertoo Sonja Lumpeen Helsingin yliopistossa tarkastettu väitöstutkimus.
Lumme tutki rekisteritietoja sepelvaltimoiden ohitusleikkauksista ja pallolaajennuksista vuosina 1995–2010 ja huomasi hyvätuloisia suosivaa eriarvoisuutta, joka jatkui koko tarkastelujakson ajan.
Väitöskirjassa tutkittiin sepelvaltimotoimenpiteitä sekä vältettävissä olevia kuolemia, joita käytetään terveydenhuollon saatavuuden ja laadun indikaattorina.
Väitöstutkimuksessa havaittiin myös, että sosioekonomiset erot terveyspalveluiden laadussa ja vaikuttavuudessa ovat kasvaneet.
Huonotuloinen kuolee hyvätuloista useammin sellaisiin kuolemansyihin, jotka olisivat olleet vältettävissä oikea-aikaisella ja laadukkaalla hoidolla.
– Aiempien tutkimusten tuloksista poiketen epäoikeudenmukaisuus ei vähentynyt, vaikka sepelvaltimotoimenpiteiden tarjonta kasvoi merkittävästi, Lumme toteaa.
– Epäoikeudenmukaisuus kasvoi erityisesti nuoremmilla potilailla eli 45–64-vuotiailla.
Suurempaa epäoikeudenmukaisuus oli erikoissairaanhoidossa, mutta epäoikeudenmukaisuutta ilmeni myös perusterveydenhuollossa. Hyvätuloisilla esiintyi myös erityisen vähän astma-, diabetes- ja epilepsiakuolemia verrattuna huonotuloisiin.
Lumpeen mukaan suurimmassa hoidon tarpeessa olevat pitää tunnistaa paremmin ajoissa ja heille on kohdennettava terveydenhuollon palveluita.