Presidentti Erdoganille paikallisvaalien tappio on iso ongelma, mutta hänen oma asemansa ei vielä horju.
Opposition historiallisella voitolla Turkin paikallisvaaleissa on myönteinen vaikutus Turkin demokratialle, arvioi Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta. Tulos antaa hänen mukaansa toivoa siitä, että myös valtiotasolla voidaan palauttaa demokraattisempi järjestelmä.
– Se osoittaa, että vaaleilla on edelleen merkitystä, Alaranta sanoo STT:lle.
Turkkia on viime vuosina kuvailtu kilpailulliseksi autoritaariseksi valtioksi. Vaikka valtiolliset instituutiot ovat vahvasti presidentti Recep Tayyip Erdoganin ja hänen AKP-puolueensa hallussa, vaalituloksia ei pystytä laajamittaisesti manipuloimaan.
– Erdogan ei voi käyttää valtaa ilman vaaleja, hänen vallankäytölleen on tärkeää että vaaleja käydään ja että hän menestyy niissä. Sen takia hänelle on aina iso ongelma, jos paikallisvaalitasollakin oppositio vahvistuu.
Pääsyyksi vaalitulokseen ja AKP:n kannatuksen putoamiseen Alaranta näkee Turkin ankean taloustilanteen. Inflaatio huitelee 67 prosentissa, ja Turkin liira on devalvoitu.
– Ihmiset ovat reagoineet varsinkin inflaatioon ja ostovoiman romahtamiseen. Osittain varmaan kyse on myös siitä, että peruskannattajakunta tekee eron presidentin ja puolueen välillä. Tämä ei sinänsä vielä välttämättä kerro presidentti Erdoganin suosiosta.
Erdogan haastettu
Kyseessä on ensimmäinen kerta Erdoganin yli 20 vuotta kestäneellä valtakaudella, kun AKP ei ole vaaleissa suurin puolue kansallisella tasolla. Tulos on siis historiallinen.
Toisaalta Alaranta muistuttaa, että valtionhallinto on yhä tiukasti Erdoganin hyppysissä, opposition liikkumatila on rajallinen, ja seuraavat presidentinvaalit ovat vasta 2028. Vaikka paikallisvaalien voitto helpottanee opposition toimintamahdollisuuksia, ei se muuta yhdessä yössä Turkin politiikan isoa kuvaa.
Nähtäväksi jääkin, vaikuttaako vaalitulos Erdoganin omaan poliittiseen tulevaisuuteen. Alaranta kuitenkin katsoo, että Erdoganin asema on nyt haastettu aivan eri tavalla kuin aiemmin.
– Varsinkin Istanbulin pormestari (Ekrem) Imamoglu selvästi nousee tässä sellaiseksi merkittäväksi kansalliseksi poliittiseksi johtajahahmoksi Erdoganin rinnalle.
Alaranta katsoo, että pääoppositiopuolue CHP on onnistunut hallinnoimaan suuria kaupunkeja, joissa sillä on ollut pormestarit jo aiemmin. Lisäksi CHP on onnistunut pidemmän aikavälin uudistuksissaan. Puolue kärsi pitkään konservatiiviäänestäjien keskuudessa elitistisestä ja uskonnolle vihamielisestä maineesta, mutta se on pystynyt pikku hiljaa muuttamaan imagoaan ja kosiskelemaan myös konservatiivisia äänestäjiä.