Kova korruptio on saanut Afganistanin asevoimat näyttämään todellista suuremmalta, mutta korruptio selittää armeijan nopean romahduksen Talebanin edessä vain osin.
Armeijan heikkoa suoritusta voi selittää myös kulttuurisin syin sekä vastustajan rakenteella. Näin arvioi apulaissotilasprofessori Antti Paronen Maanpuolustuskorkeakoululta. Paronen on seurannut Afganistanin tilannetta vuosia.
– Yhtäältä taistelutahto on huono ja toisaalta joukkojen tosiasiallinen vahvuus ei ole sellainen, jollainen lännessä on annettu ymmärtää, Paronen sanoo STT:lle.
Parosen mukaan Afganistanin armeijasta on puhuttu parhaimmillaan noin 200 000 taistelijan asevoimana, mutta tosiasiallisesti luku on selvästi pienempi. Väitetylle joukolle on kuitenkin voitu maksaa edelleen palkkoja, jotka ovat todellisuudessa päätynyt korruptiona esimerkiksi paikalliselle komentajalle.
– Paikallisten komentajien taskuun menee aika paljon palkkoihin tarkoitettua rahaa, joten tavallisen taistelijan motivaatio on kovin vähäinen lähteä taistelemaan hyvin motivoitunutta ja voitonhuumassa olevaa Taleban-joukkoa vastaan.
Uskollisuus ei aina ulotu valtioon asti
Sotilasura ei Afganistanissa ole välttämättä ollut aina houkutteleva myöskään kulttuuristen syiden takia, Paronen arvioi.
Hän kuvailee, että maan kulttuurissa asukkaiden kiintopisteet rakentuvat yleensä alhaalta ylöspäin: tärkein on oma perhe, sitten oma kylä ja heimo, sen jälkeen paikallinen hallinto ja pitkällä listan hännillä oma maa.
– Afganistanin armeijaa on rakennettu nimenomaan maan asevoimiksi, ei jonkin tietyn seutukunnan armeijaksi. Tällainen epäsuhta uskollisuudessa tekee osaltaan asepalveluksesta ei-motivoivan.
