Afganistanin armeijan pitäisi olla niskan päällä talebaneja vastaan, mutta surkea taistelumoraali syö joukkoja sisältäpäin

Yhdysvaltain sotilasjohto on väläytellyt ratkaisuksi sitä, että koneet huolletaan tulevaisuudessa jossain kolmannessa maassa, mistä ne lennetään takaisin Afganistaniin.

Asevoimilla pitäisi olla myös selkeä miesylivoima. Afganistanin kansallisten turvallisuusjoukkojen, joihin armeijan lisäksi lasketaan myös poliisi, vahvuus oli huhtikuussa pitkälti yli 300 000 miestä.

CNA:n arvion mukaan taistelujoukkojen määrä oli runsaat puolet tästä, noin 180 000.

Taleban-sissien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta YK:n turvallisuusneuvoston tarkkailijat arvioivat viime vuonna, että taistelijoita olisi 55 000–85 000.

Kalustossakin Afganistanin asevoimilla on selkeä yliote. Yhdysvaltojen rahoilla on hankittu muun muassa moderneja rynnäkköaseita, pimeänäkölaitteita, panssariajoneuvoja, taistelulennokkeja ja tykistöä.

Sissien aseistus on tuttua jo vuosikymmeniä jatkuneista sodista. Taistelijoiden perusaseena on maailman tunnetuin rynnäkköase, venäläinen AK-47-rynnäkkökivääri.

Lisäksi kuolemaa kylvetään konekivääreillä, singoilla ja vaihtelevalla määrällä panssari- ja ilmatorjunta-aseita. Myös jonkin verran tuoreempaa länsikalustoa on päätynyt sissien käsiin sotasaaliina.

Totutusti talebanit käyttävät paljon myös tienvarsipommeja ja itsemurhaiskuja.

Afganistanin asevoimien vuosibudjetti on 5–6 miljardia dollaria, josta valtaosa tulee Yhdysvalloilta. Talebaneilla taas on vuosittain käytettävissä aseisiin rahaa 300 miljoonasta dollarista 1,5 miljardiin dollariin.

Rahat saadaan oopiumikaupasta, rikoksista ja suojelumaksuista niiltä alueilta, joita talebanit hallitsevat.

Sotilaiden taistelutahto heikoissa kantimissa

Jos Afganistanin asevoimilla onkin selkeä mies- ja kalustoylivoima, taistelutahdon suhteen tilanne on täysin päinvastainen.

Asevoimia nakertavat korkeat tappioluvut, korruptio, karkaamiset sekä viimeisimpänä se, että ulkomaiset joukot jättävät maan.

–  Eivät tavallisia sotilaita kiinnosta kansallinen etu tai strategiat. He pohtivat yksinkertaisesti sitä, mikä minun tulevaisuuteni on? Onko minun järkevää olla se viimeinen sotilas, joka on vielä puolustamassa Kabulin presidentinlinnaa talebaneilta, pohti Afghanistan Analysts Network -verkoston Kate Clark kirjoituksessaan viime kuussa.

Clarkin mukaan ulkomaisten joukkojen lähtö nakertaa pahasti sotilaiden taistelumoraalia, koska he kokevat tulevansa hylätyksi joka taholta.

Talebanien tilanne on toinen. Vuosia taistelleet sissit eivät edes tunne mitään muuta elämää kuin sodan.

Uskonnollisen fanaattisuuden lisäksi taistelukentillä saavutetut voitot tuovat sisseille mukanaan lupauksen siitä, että kun kaupunkeja saadaan vallattua, luvassa on myös lisää maallista hyvää.