Turpeen energiakäyttö voi puolittua jo tämän vaalikauden aikana, viljelijät pelkäävät kustannuksia: "Viljely päättyy siihen paikkaan, jos turpeen käyttö loppuu"

Hallituksen tavoite turpeen energiakäytön puolittumisesta voi toteutua jo vaalikauden loppuun mennessä, uskovat alan suuret toimijat.

Turpeella on energian ohella käyttöä suomalaisessa maa- ja metsätaloudessa. Turvealalla ollaan pessimistisiä sen suhteen, onko tuotanto näihin tarpeisiin kannattavaa ilman energiakäyttöä. Alan työpaikkojen katoamisen ohella uhkakuvissa ovat kustannusten kasvu maataloudessa ja kotimaisen turpeen korvaantuminen tuontitavaralla.

Näköalapaikka suomalaiseen turvealaan on valtionyhtiö Vapossa. Sen mukaan energiaturpeen käytön väheneminen on niin ripeää, että se on muuttunut jo hallitsemattomaksi.

– Turpeesta on tullut enemmän poliittinen kysymys kuin käyttöennusteisiin liittyvä asiakysymys, yhtiön viestintäjohtaja Ahti Martikainen sanoo STT:lle.

Konsernin energiaturpeen tuotanto on jo alittanut muiden turvetuotteiden osuuden. Koko tuotanto on puolestaan laskenut muutamassa vuodessa murto-osaan, Martikainen kertoo. Vapon piirissä on yhtiön oman arvion mukaan karkeasti puolet Suomen turvemarkkinoista.

Yhtiö arvioi alkuvuonna, että turpeen energiakäyttö puolittuu vuoteen 2025 mennessä, mutta ennuste on jo vanhentunut. Hallituksen budjettiriihessä tekemät päätökset kiihdyttävät Martikaisen mukaan tahtia vuodella tai kahdella.

Budjettiriihessä hallitus päätti noin kaksinkertaistaa turpeen energiaverotuksen ja ottaa käyttöön turpeen lattiahintamekanismin.

Samansuuntaisen arvion aikataulusta esittää Bioenergia ry:n turpeesta vastaava päällikkö Hannu Salo. Turvetta käyttävät energiayhtiöt luopuvat polttoaineesta vauhdilla, sillä alan näkymät ja päästökauppahinta huononevat.

– Käynnissä on myös selkeä joukkopako yrittäjäkunnasta. Vuonna 2025 toimialasta on liikevaihdolla mitattuna jäljellä ehkä vain neljännes, Salo arvioi.

"Ei voida puhua enää varsinaisesti elinkeinosta"

Energiaturpeen pudotus tekee pikatahtia totta Marinin hallitusohjelmaan kirjatusta tavoitteesta. Hallitus pyrkii puolittamaan turpeen energiakäytön vuoteen 2030 mennessä.

Turve on ollut energiapolitiikan kuuma peruna. Turpeen osuus Suomen energiankulutuksesta on ollut vajaat viisi prosenttia, mutta kasvihuonepäästöistä se on tuottanut arvioiden mukaan jopa kymmenisen prosenttia.

Vuosittain tuotetusta turpeesta poltetaan pääosa, noin 80–90 prosenttia. Merkittävästi turvetta käytetään myös esimerkiksi salaattien, yrttien ja metsätaimien kasvualustana sekä kuivikkeena eläintuotannossa.

Suomi ei tavoittele turpeen muista käyttötavoista luopumista, mutta käytännössä niiden tulevaisuus on kytköksissä energiaturpeeseen. Vapon Martikainen arvioi, että energiakäytön loppuminen luo "tavattoman suurta kustannuspainetta" muuhun tuotantoon.

Pieniä turveyrittäjiä edustavan Suomen turvetuottajat ry:n puheenjohtaja Hanna Haavikko on vielä pessimistisempi. Hänen mukaansa turvetuotannon vaatima ympäristöluvan hakeminen ja vesiensuojelujärjestelmä on niin kallis sijoitus, että kulujen kattaminen vaatisi myös polttoturpeen nostamista.

Karkeasti jaoteltuna kasvu- ja kuiviketurve ovat suon vähemmän maatuneita pintaosia, kun taas energiaturve kaivetaan syvemmältä.

– Turpeen asema menee taloudellisesti todella vaikeaksi, jos polttoturvetta ei voida käyttää ja jos uusia innovaatioita ei tule. En usko, että tuotanto täysin kaikkoaa, mutta ei voida puhua enää varsinaisesti elinkeinosta, Haavikko sanoo.

Maataloudessa pelätään kohoavia kustannuksia

Kotimaisen turvetuotannon väheneminen voi aiheuttaa ongelmia maataloudessa. Sekä kotimaisen tuotannon supistuminen että sen korvaaminen tuontiturpeella voivat vaikuttaa saatavuuteen tai nostaa hintoja.

– Vielä lähivuosina meillä riittää avattuja turvetuotantoalueita, mutta viiden vuoden päästä niukkuus alkaa näkyä. Silloin pitää löytyä muita kuivikemateriaaleja, Bioenergian Salo sanoo.

Ajatushautomo Sitra on esittänyt turpeesta luopumista kokonaan, sillä myös turpeen muu käyttö vapauttaa kasvihuonekaasuja. Sitra on suositellut turpeen korvaamista muilla tuotteilla, vaikka on myöntänyt, että niiden saatavuudessa, hinnassa tai laadussa voi olla ongelmia.

Maataloustuottajien etujärjestö MTK:n elinkeinojohtaja Marko Mäki-Hakola uskoo, että kuivikkeena turpeelle voi löytyä kotimaisia korvaajia. Hän ei pidä vaihtoehtoja kuitenkaan yhtä laadukkaina eläinten terveyden ja tilojen hygienian kannalta. Korvaavat vaihtoehdot voivat myös nostaa kustannuksia, mikä koettelisi tilojen elinkelpoisuutta.

Puutarhayrittäjien tilanne olisi vielä vaikeampi.

– Kasvuturpeelle ei ole kustannustehokasta vaihtoehtoa. Jos sitä aletaan tuoda Baltiasta, siihen tulisi aika isot kuljetuskustannukset, hän sanoo.

Kauppapuutarhaliiton toimitusjohtaja Jyrki Jalkanen uskoo myös nouseviin kustannuksiin, jos kasvuturve tuotaisiin ulkomailta. Hän ei pidä tuontia tarkoituksenmukaisena myöskään ympäristötavoitteen kannalta.

– Suolla käytäisiin edelleen jossain päin maailmaa. Ilmiö vain lakaistaisiin pois silmistä. Päinvastoin kuljetettaisiin enemmän, Jalkanen sanoo.

Jalkanen ei innostu turpeen korvaamisesta. Hän huomauttaa, että uuden luotettavan kasvualustan kehittäminen vie kymmeniä vuosia, eikä vaihtaminen olisi puutarhoille helppoa.

– Viime kesällä kyselyssämme 90 prosenttia jäsenkunnastamme sanoi, että viljely päättyy siihen paikkaan, jos turpeen käyttö loppuu.