Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta on julkaistu uusi, sensuroimaton laitos. Tampereen raatihuoneella järjestetyssä tilaisuudessa julkistettiin myös Linnan kootut teokset.
Kuusiosaisessa sarjassa on mukana Linnan omaelämäkerrallinen esikoisromaani Päämäärä, joka julkaistiin vuonna 1947. Kirjailija ei halunnut, että Päämäärästä otettiin uusia painoksia hänen eläessään. Sotaromaaninsa käsikirjoituksen Linna lähetti kustantajalle syyskuussa 1954. Romaani ilmestyi nimellä Tuntematon sotilas joulukuussa 1954. Kustantaja teki käsikirjoitukseen kielellisiä ja tyylillisiä korjauksia sekä poistoja, jotka muuttivat teoksen ideologista sisältöä ja sanomaa.
Käsikirjoitus oli kirjaa kriittisempi
Tuntemattoman sotilaan käsikirjoitus oli julkaistua versiota sodanvastaisempi ja kriittisempi sodanjohtoa kohtaan. Esimerkiksi suomalaisen upseerin ihannekuvaksi usein nostettu romaanihahmo Vilho Koskela arvostelee käsikirjoituksessa sodanjohtoa ja leimaa omien sotilaiden teloittamisen murhaamiseksi. Kustantaja jätti tämän kohdan pois romaanista. Väinö Linna pelkäsi, että kustantajan muokkaama teos antaa hänestä jälkipolville väärän kuvan. Uuden version julkaiseminen tekeekin oikeutta Linnan kirjailijantyölle ja hänen alkuperäiselle sanomalleen.
Poistoissa näkyvät 50-luvun tabut
Sotaromaanin on toimittanut painokuntoon professori Yrjö Varpio. Karsitut kohdat on ladottu kirjaan kursiivilla. Varpio arvelee, että poistojen sijoittaminen takaisin tekstiin luo eräänlaisen alku-Tuntemattoman, jolla on enemmän merkitystä tutkijoille ja historioitsijoille kuin tavallisille lukijoille. Varpion mukaan käsikirjoituksen karsinta pienensi Tuntemattoman panosta jatkosodan luonteesta käytyyn keskusteluun. Karsinta on myös vienyt romaanista ulottuvuutta, joka lähentäisi sitä Pohjantähti-trilogiaan.
Varpio ei ota kantaa siihen, olivatko poistot varsinaista sensurointia. Hänestä on mielekkäämpää pohtia, miten kirjallinen maku ja yhteiskunnalliset asenteet ovat Suomessa muuttuneet. Poistetuissa teksteissä on nähtävillä suomalaisen kirjallisuuden ja julkisuuden tabuja vuodelta 1954. Varpion mukaan kustantaja tiesi mitä teki. Kustantajan seula heijasteli yleisön kirjallisuuskäsityksiä. Ilmapiirin väljeneminen tapahtui vasta kirjasotien kautta 1960-luvulla.
Karsintalistalla seksi ja sodanvastaisuus
Professori Yrjö Varpion mukaan suurimman ryhmän karsitussa aineistossa muodostavat sotilaiden ronskit jutut. Niitä ovat esimerkiksi miesten puheet lottien moraalista, alapäähuumori sekä pitkät kirosanalitaniat. Toisen suuren ryhmän poistoista muodostavat tekstikohdat, joissa on päällystön, sodanjohdon tai yleensä sodan arvostelua. Nämä poistot ovat kirjailijan sananvapauden kannalta kaikkein ongelmallisimpia, Varpio katsoo. Pyyhkimiset ovat erityisesti koskeneet kohtia, joissa esitetään voimakasta kritiikkiä omissa joukoissa toimeenpantuja kuolemantuomioita kohtaan.
Yhden poistoryhmän muodostavat suomalaisten sodanaikaisiin mielialoihin liittyvät poistot. Selkeä ryhmä ovat myös tekstijaksot, jotka sisältävät yleistä historian- ja sodanfilosofiaa. Myös yksilöpsykologista pohdintaa on poistettu. Karsituksi on joutunut myös tekstejä, joissa on viittauksia uskonnollisiin käsitteisiin tai Raamatun tapahtumiin. -Kirkko ja uskonto olivat vielä 1954 suomalaisen julkisen mielipiteen erityisessä suojeluksessa, Varpio toteaa.
(MTV3-STT)