Tunneheliumista todelliseen rakkauteen, osa 1

Ajattele olotilaasi rakastuneena. Yhdessäolo rakkaasi kanssa tuntuu kaikkien toiveiden täyttymykseltä ja onnen tuojalta. Näet kumppanisi jonkinlaisena prinssinä tai prinsessana, joka vastaa unelmiasi. Tuskin pohdit omia motiivejasi sen tarkemmin, syöksyt vain innolla nauttimaan rakastumisen tarjoamasta hurmasta ja onnellisuuden tunteesta. Haluat tuntea itsesi halutuksi, arvostetuksi ja rakastetuksi – ehkä palvotuksikin.

Terapeutti Saija Hannulan mukaan harva ihminen tiedostaa omia alitajuisia motiivejaan ja tunteitaan, kun rakastuu.

– Toisesta ihmisestä saatetaan etsiä ratkaisua esimerkiksi omaan tyhjyyteen tai pahaan oloon. Moni myös esimerkiksi toivoo, että ihastuksen kohde olisi kiinnostunut samoista asioista kuin itse on.

Hannulan mukaan ihmissuhteissa oma tarve onkin useimmiten etusijalla.

– Ihmiset nimittävät rakkaudeksi tunnetta, jonka takana on toive siitä, että saisi toiselta sitä, mitä itse kokee tarvitsevansa. Rakkauden odotetaan täyttävän omat odotukset.

Miksi rakastuin juuri häneen?

Hannulan mukaan toiselle ihmiselle asetetut odotukset piirtävät muotokuvaa siitä, millaiseen ihmiseen ylipäätään voimme rakastua ja millaista ihmistä haluamme rakastaa.

– Tarpeita on monenlaisia: joku toivoo kumppanin poistavan yksinäisyyden, toinen ajattelee, että toisen kanssa on helpompi toteuttaa itseään kuin yksin. Kolmas haluaa turvallisuutta tai jakaa vastuuta. Neljäs etsii kumppania täyttämään standardeja. Viides hakee toisen ihmisen kautta arvostusta, kunnioitusta, hyvää mieltä tai huomiota. Motiiveja ja tarpeita on yhtä monenlaisia kuin ihmisiäkin.

Anthony de Mellon kirjassa Havahtuminen rakastumista kuvataan seuraavasti:

"Miksi siis todella rakastun johonkin ihmiseen? Miksi rakastun yhdenlaiseen ihmiseen, mutta en toisenlaiseen? Siksi, että olen ehdollistunut. Minulla on alitajuinen käsitys siitä, että juuri tietyn tyyppinen ihminen vetoaa minuun, vetää minua puoleensa. Kun siis tapaan tällaisen ihmisen, rakastun päätä pahkaa. Mutta olenko lainkaan nähnyt häntä? En!

Näen hänet vasta häiden jälkeen, sitten kun herään! Ja silloin vasta voi rakkaus alkaa. Mutta rakastumisella ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Se ei ole rakkautta, vaan polttavaa halua. Haluatte koko sydämestänne, että tämä jumaloitu olento sanoo teidän olevan hänen mielestään haluttava. Saatte siitä valtavan tunne-elämyksen. Samaan aikaan kaikki muut kyselevät: ”Mitä ihmettä hän tuossa oikein näkee?"

Nautinnosta vaihtokauppoihin

Suhteen alussa molemmat osapuolet haluavat yleensä miellyttää toisiaan ja elää ihastumisen tunteessa. Erotiikan ja fyysisen vetovoiman merkitys on suuri.

– Toisen ihastuneen katseen valossa on mukava paistatella, olipa sitten kyse ulkonäön tai luonteen ihailusta, Hannula sanoo.

– Ihmiset luovat mielikuvia siitä, millainen toinen ihminen on, millainen itse olen ja mitä toinen voi minulle antaa. Ego kokee itsensä hyväksytyksi, koska tosiasioita ei ole suhteen alussa tarve nähdä vaan eletään mielikuvien vallassa. Tämä koskee sekä nuoria että myös vanhempia ihmisiä. Elämänkokemus voi toki auttaa, mutta vanhemmallekin voi käydä näin, ellei hän ole työstänyt näitä asioita.

Aluksi mielikuvat ja odotukset toteutuvat ja molemmat löytävät hetkeksi toisistaan omien tarpeidensa tyydyttäjän. Koska molempien egot saavat riittävästi nautintoa, molemmat ovat myös valmiit tilapäisesti joustamaan ja luopumaan joistain omista vaatimuksistaan. Samaan aikaan kumpikin osapuoli ajattelee alitajuisesti, että toisen tulee tehdä minut onnelliseksi.

– Käytännön vaihtokaupat sujuvat sitten tyyliin "Lähden jalkapallo-otteluun jos sinä lähdet kanssani vaatekauppaan" tai "Minä uhraudun tänään jos sinä uhraudut huomenna".

Terapeutin mukaan suhteen jatkuessa säilyy odotus siitä, että toinen huomioi minua ja täyttää toiveeni ja tarpeeni.

– Molempien omat tarpeet alkavat vähitellen nousta esiin ja toisen eteen ei enää olla valmiita tekemään mitä tahansa. Kun omat odotukset eivät toteudu, odotus muuttuu vaatimukseksi ja lopulta vaatimusta seuraa pettymys. Suhteen arkipäiväistyessä molemmat havahtuvat tajuamaan, että rakkaussuhde ei olekaan pelkkää minun tarpeitteni täyttämistä. Silloin alkavat myös ristiriidat ja tyytymättömyys.

Ehdollistettua rakkautta ja puolien pitämistä?

Hannula sanoo, että ristiriitoja ei pidä pelätä.

– Jos ihastumisen tila jatkuisi loputtomiin, ei ihmisillä olisi samaa kasvun mahdollisuutta. Ristiriitojen alettua suhde joko loppuu tai vahvistuu. Ristiriitojen kautta molemmilla on mahdollisuus kohdata asioita ja löytää todellisuutta.

Terapeutin mukaan varsin tyypillinen on tilanne, jossa suhteen epäkypsempi osapuoli vaatii ja kypsempi joustaa. Epäkypsempi puolisko ei edes huomaa, että toinen joustaa. Epäsuhdan ja epäkypsyyden myötä parisuhteeseen voi syntyä erilaisia malleja, kuten hallitsemista, alistamista, keskinäistä kilpailua tai toisen uhkaksi kokemista. Myötätunnon puute saattaa ajaa suhteen toisen osapuolen jopa tilanteeseen, jossa on pakko jaksaa, vaikkei jaksaisikaan.

– Suhteeseen voi myös liittyä toisen tai molempien tarve olla oikeassa ja saada sanoa viimeinen sana. Toinen voi ajatella, että on olen tyhmä jos en pidä puoliani. Todellisuudessa rakkaudessa ei kuitenkaan pidetä puolia. Rakkaus ei ole hyväksikäyttöä, siinä ei ole pelkoa, eikä siinä lasketa, mitä on annettu.

– Ehdollistettu rakkaus tarkoittaa sitä, että rakastan vain, jos toinen rakastaa takaisin. Ehdollistettu rakkaus ei ole vilpitöntä. Todellinen rakkaus haluaa jakaa, vaikka ei saisi vastapalvelusta. Todellinen rakkaus on ehtymätön voimavara, se ei lopu kesken tai katoa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vain antaisi ilman että se kantaa hedelmää saajan elämässä. Silloinhan syntyisi käsitys siitä, että rakkaus valuu hukkaan – ja se taas ei ole rakkauden syvin olemus. Sen sijaan rakkauden syvin olemus on se, että sitä jaetaan ja se lisääntyy jaettaessa. Me saamme kun me jaammme.

Saavutettuja etuja vai riippuvuutta?

Moni pysyy yhdessä väkisin, koska pelkää luopua saavutetuista eduista kuten isosta asunnosta, turvallisesta seurasta tai yhdessä tekemisestä.

– Riippuvuus tai omistamisenhalu käy ilmi, kun ihastunut sanoo toiselle, etten voi elää ilman sinua. Todellinen rakkaus ei kuitenkaan ole riippuvuutta. Toinen ihminen ei voi koskaan tehdä toista onnelliseksi. Onnellisuus on sydämentila, jota toinen ihminen ei voi toiselle antaa, vaikka haluaisikin.

Hannulan mukaan useimmat parisuhteet eivät perustu todelliselle rakkaudelle vaan paremminkin kaupankäynnille ja vaihtokaupalle, jossa kumpikin osapuoli pohtii, mitä minä haluan ja mitä saan toiselta.

– Ego kysyy aina, mitä minä tästä saan. Tämä kysymys voi olla verhottukin, mutta aina se löytyy mielen pohjalta lopulta. Todellinen rakkaus taas on nöyrää, se ei kysy, mitä se itse tästä hyötyy.

Anthony de Mellon kirjassa Havahtuminen rakkaudesta kirjoitetaan näin: Olemme niin uppoutuneet sellaiseen, mitä kulttuurimme rakkausrunoineen ja lemmenlauluineen nimittää rakkaudeksi. Ei se ole rakkautta ollenkaan. Se on halua, hallitsemista ja omistamista. Se on manipulointia, pelkoa, ahdistusta – ei rakkautta.

Artikkelin toisessa osassa etsitään todellista rakkautta ja pohditaan sen olemusta.

Teksti:Nina Pinjola

Kuvat: Shutterstock