Tubettaja Inari Fernández lähti perheineen Lappiin vuodeksi – perheen elämä meni täysin uusiksi: "Helsinkiläiset ovat kysyneet, olemmeko ihan hulluja"

Tubettaja Inari Fernández perheineen muutti vuonna 2019 vuodeksi Helsingistä Sodankylään. Hän solmi kunnan kanssa tuolloin sopimuksen, jossa hän teki videoita elämästään Lapissa YouTube-kanavalleen. Kunta sai yhteistyöstä näkyvyyttä, minkä toivottiin houkuttelevan lisää asukkaita ja matkailijoita.

Perheen oli tarkoitus viipyä Sodankylässä vain vuoden ja palata takaisin Helsinkiin, jossa perheen isällä Estebanilla oli virka opettajana. Ajatus Lappiin jäämisestä alkoi kuitenkin tuntua hyvältä ja nyt muutosta on kulunut jo lähes kaksi vuotta.

– Aluksi olimme asiasta Estebanin kanssa eri mieltä. Mutta hän jotenkin pikkuhiljaa kypsyi siihen, että miksipä ei jäätäisi. Opintovapaamahdollisuus myös muutti tilannetta.

Inari työskentelee sosiaalisen median vaikuttajana. YouTube-videoiden lisäksi hän tuottaa Lapin puheenvuoro-podcastia ja tarjoaa somekoulutusta yrityksille. Inari myös kiertää erilaisissa tapahtumissa puhujana.

– Aluksi pelotti, että miten minun töitteni käy, kun asun Lapissa ja sopimus kunnan kanssa päättyy. Itseasiassa ne ovat lisääntyneet. Se antaakin minulle valttikortin, kun teen erilaisia asioita muihin vaikuttajiin nähden.

Ei muita lapsiperheitä

Perheessä on kaksi lasta, Lucia, 7, ja Ronja, 11. Lapset ovat sopeutuneet maalaiselämään vaihtelevasti.

– Toinen paremmin kuin toinen. Lucia sujahti kuin kala veteen, koska hän aloitti samaan aikaan muiden kanssa eskarin.

– 11-vuotias Ronja tykkää hevosista, mutta hänellä ei oikein ole hirveästi ikäistään seuraa. Vanhempia ystäviä kyllä. Koulussa on vain 40 oppilasta. Pienessä koulussa lapset leikkivät myös eri tavalla keskenään vaikka ovat eri luokilla.

Lue myös: Helsinkiläisnainen vie perheensä vuodeksi Lappiin ja jakaa elämäänsä sosiaalisessa mediassa päivittäin: "Meidän perheen kautta sitoutetaan ihmiset rakastamaan Sodankylää"

65 ihmisen kylässä ei ole juurikaan lapsiperheitä.

– Ei ole lapsiperheitä naapurissa. Naapurit ovat vanhempia, noin 70-vuotiaita. Ovat ihania ihmisiä, mutta eivät jaa samaa elämäntilannetta.

– Samanikäistä vertaisseuraa ei ole meidän kylässämme. Olemme muuten saaneet ystäviä, jotka saattavat asua 75 kilometrin päässä.

Omanikäisen seuran puute on tehnyt perheestä läheisemmän keskenään.

– Me vietetään paljon enemmän aikaa perheen kesken. Helsingissä kaikilla oli omat menot ja harrastukset viitenä päivänä viikossa. Viikonloppuna ehkä vietettiin yksi päivä yhdessä. Nyt ollaan aina yhdessä. Se on ollut paras asia koko muutossa.

"Koronaa ei huomaa muuta kuin kaupassa"

Myös korona-aika on ollut mieleistä maalla asuessa.

– Olemme voineet elää hyvin ilman maskia hiihtäen ja moottorikelkkaillen. Koronaa ei huomaa muuta kuin kaupassa, jossa pitää käyttää maskia. Ja luonto on mieletön.

"Se vaati meidän kaikki rahat"

Perhe oli aluksi vuokralla vanhassa pirtissä, jonka he päättivät lopulta ostaa. Nyt he tekevät taloon isoa remonttia.

– Tehtiin tarjous, mikä hyväksyttiin. Silloin emme tienneet, että talo vaatii niin isoa remonttia. Se vaatii meidän kaikki rahat. Käytännössä kaikki muut paitsi seinät täytyy purkaa. Remonttibudjetti oli alunperin 60 000–80 000 euroa ja nyt on mennyt 130 000.

Fernándezin perhettä on varoiteltu, ettei asuntoa todennäköisesti saa myytyä ikinä.

– Helsinkiläiset ovat kysyneet, olemmeko ihan hulluja. Toisaalta henkinen hyvinvointi on kasvanut niin paljon, että sitä ajattelee ihan eri tavalla. Tämä on meille.

– En tiedä, pystyisinkö asumaan enää Helsingissä. Voinko enää asua kerrostalossa, kun nyt on 250 neliötä pihaa ja luonto.

Pienellä paikkakunnalla kaikkia kiinnostaa kaikki

Sosiaalisesta mediasta tuttu perhe on pienellä paikkakunnalla usein puheenaiheena.

– Haaste on ollut opetella asumaan pienessä yhteisössä. Helsingissä ketään ei kiinnosta sinun asiasi. Ja täällä kaikkia kiinnostaa.

– Minun metodini on se, että kerron ensin itse asiani sosiaalisessa mediassa, sitten kenelläkään ei ole enää mitään kerrottavaa.

Fernándezin perhe ei vielä, palaavatko he koskaan takaisin Helsinkiin.

– Kaikki kysyvät, onko tämä ikuista? En usko mihinkään tuollaiseen. Uskon, että pitää elää tässä hetkessä ja nyt se tuntuu hyvältä.