Julkaistu 03.07.2008 23:58(Päivitetty 02.07.2010 15:26)
Kun tulen Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan pääovelle, villaviittaan pukeutunut mies murskaa jo hiiliä suitsukeastiaan. Vyönsoljessa komeilee pukin pää. Eikö puvussa tule hiki?
– Itse asiassa minun on kohtalaisen hyvä olla, hyväntuulinen herra sanoo.
– Kiitos kun kysäisit, toinen paikalle saapunut nainen huikkaa, - mietiskelin aivan samaa!
Mies on Francis Joy, englantilainen druidi ja shamaani. Pian alkamassa on tree walk, matka tavallisesta ajasta ja paikasta taian ja henkien aikaan; kävely puiden keskuuteen ja niiden historiaan. Kävely kulkee auringon reittiä seuraten kolmen tunnin ajan, puulta puulle. Tervehtiessään osallistujia Joy katsoo katsoo jokaista silmiin.
– Tämä on hyvä aika olla paikalla. Kasvit heräävät ja elämä kukoistaa, hän toteaa.
– Joissain kulttuureissa uskotaan, että ensimmäinen mies ja nainen tulivat puista. Druidit uskovat, että olemme kaikki yhtä sielun ja hengen tasolla, vaikka elämämme ilmenee erilaisissa muodoissa. Ajattelen puiden keskuudessa kävelemistä ja tarinoiden kertomista rukoiluna. Poltamme matkamme aikana suitsukkeita lahjana puille. Se on tapamme antaa jotakin takaisin.
Suitsukepata ojennetaan vapaaehtoiselle. Siirrymme pienen kuusentaimen ympärille. Muodostamme ympyrän, jossa jokainen tarttuu toisen käteen; silmämme sulkien siirrymme toiseen todellisuuteen. Kengät alkavat tuntua ahdistavilta, ne on saatava pois. Rentoutuneina avaamme silmämme. Matka voi alkaa.
Rakkauspuu
Ensimmäisenä tapaamme Siperianomenapuun.
– Rakkauden jumalattaren, Afroditen tai Venuksen, symboli on omena. Puu muistuttaa minua naiseudesta kiertyvällä rungollaan, Joy kuvailee.
Kuulemme kiehtovia kansantarinoita omenapuusta. Omena on rakkauden symboli.
– Druidit uskovat omenapuun parantavaan voimaan. Omenat asunnossa parantavat henkeä, onhan teilläkin sanonta ”omena päivässä pitää lääkärin loitolla”, Joy kertoo.
– Kansanperinteessä esimerkiksi syylien uskottiin paranevan, kun niitä hangataan kahdella omenanpuolikkalla, jotka sitten haudataan maahan. Omenoiden maatuessa syylät katoavat.
Tuuli yltyy; suitsukepataan pitää lisätä yrttejä ja pihkaa. Vaellamme nurmikon poikki pienen pihlajan eteen.
– Mytologiassa pihlaja on elämän puu. Druidit uskovat, että henkien maailma tuo fyysiseen todellisuuteemme energiaa. Energian polut risteilevät maailmassa kuin suonet käsissämme.
Tällaisia suonia kutsutaan myös lohikäärmeiden poluiksi; lohikäärme tuo mytologista energiaa maailmaan. Löytäessään pihlajan se käpertyy sen juurten ympärille, ja energia säteilee puun kautta, Joy kuvailee.
Miten puuta kuunnellaan?
Hasselpähkinäpensaan alla on varjoisaa. Sen riippuvat oksat peittävät koko kymmenen hengen seurueen. Puu yhdistetään mytologiassa tietoon.
– Pähkinäpensas on tärkeä puu druideille. Entisaikaan uskottiin, että hasselpähkinäpensaan oksista tehty kruunu takasi noidille näkymättömyyden, jonka turvin he saattoivat vakoilla naapurikylien vihollisia, Joy kertoo.
Druidien mukaan pähkinäpensaalla on kyky lähettää viestejä toisille puille. Joy irrottaa vyöllään pitelemästään tupesta pähkinäpensaan oksan; puun henki voi jäädä katkaistuun oksaan ja työskennellä yhdessä druidin kanssa, jos tämä sitä toivoo.
– Puulta tulee pyytää lupa oksan katkaisemiseen, Joy painottaa.
Mutta mistä tietää saaneensa luvan? Entä sattuuko puuta? Druidi hymyilee kysymyksilleni ystävällisesti.
– Puuta tulee lähestyä hitaasti, pysähtyä vähän matkan päähän ja esittää kysymyksensä. Tämän jälkeen mennään puun luo ja tunnustellaan, miltä puun energia tuntuu, onko se myötämielinen. Tunteen kyllä huomaa, ja sitä kannattaa kuunnella. Minua puraisi kerran ohdake, joka ei pitänyt tungettelustani!
Puun henget äityvät toisinaan vihamielisiksi, jos puu on vahingoittunut. Ohdake taas saattaa olla epäystävällinen aivan luonnostaan. Oksaa katkaistaessa puun satuttamisen voi välttää.
– Halutessaan voi saapua paikalle edellisenä päivänä ja pyytää saada katkaista oksa seuraavana. Näin puulla on aikaa vetää elinvoimansa oksasta.
Druidi voi myös toivoa, että puu jättää elinvoimansa oksaan; tällöin oksa on elävää puuta, joka sisältää puun hengen.
Puun henkeä tapaamassa
Tammi seisoo jykevänä alamäkeen viettävällä rinteellä. Seisomme sen vieressä, ja Francis Joy osoittaa puun runkoon muodostunutta kuviota. Puun henki katselee meitä pöllön kasvoin.
– Tammi yhdistetään viisauteen, kuten pöllökin.
Tammelta voi pyytää voimaa salaisuuksien säilyttämiseen tai vaikkapa itsetunnon kohottamiseen.
– Tammi antaa myös voimaa käskeä. Jos veljesi on sinulle velkaa, etkä saa rahoja takaisin, pyydä tammelta apua, Joy kehottaa pilke silmäkulmassaan.
Retkemme jatkuu omakotitalon pihaan. Siinä, lapsiperheen ikkunan alla, kasvaa hyvin myrkyllinen marjakuusi. Koska puun osia ei voi nauttia, muinaiset viisaat miehet polttivat puun lehtiä ja hengittivät savua.
– Entisaikaan marjakuusia istutettiin haudoille suojelemaan henkiä. Puu kasvattaa upeat juuret, joissa saatettiin nähdä kuolleiden kasvot, druidi kertoo.
Puolitoista tuntia on jo kulunut – aivan huomaamatta.
Puutarhan suojelija
Kahvitauon jälkeen kävelemme kahvilarakennuksen viertä.
– Jokaisella puualueella on vartija, vanha puu, joka suojelee muita. Tullessani tähän puutarhaan ensimmäistä kertaa kävelin ja etsin puuta, joka voisi olla tämän puutarhan suojelija. Törmäsin tähän suurenmoiseen puuhun, Joy kertoo ja johdattaa seurueen kukkapenkkiin.
Siellä, pensaiden takana piilotettuna, kasvaa uskomaton riippapaju. Sen rungossa on oviaukko puun sisukseen; ympärysmitaltaan noin nelimetrinen puu on Kasvitieteellisen puutarhan suojelijan koti.
– Paju yhdistetään rakkauteen ja parantamiseen. Sen lehtiä käytettiin seoksiin, jotka kutsuvat rakkautta. Ne sisältävät myös aspiriinin ainesosia, Joy kuvailee.
Pajulle oli myös mahdollista esittää toiveita. Toive tuli miettiä valmiiksi, esittää, ja sitoa sitten pajun latvaoksa löyhään solmuun niin, ettei se katkea. Tämän jälkeen puuta kiitetään.
– Kun toive on toteutunut, oksaan tehty solmu käydään avaamassa. Tällöin puuta voi myös kiittää uudelleen.
Uusia alkuja
Lehtikuusen oksat luovat valtavia varjoja. Druidioppaamme ottaa vyötäröltään puukon ja lähestyy puuta. Hän palaa saaliinaan pieni pala pihkaa, joka suitsukepataan joutuessaan levittää uskomattoman ihanaa metsän tuoksua.
– Lehtikuusi pudottaa neulasensa syksyllä. Muinaisten mielestä tämä on uuden alun symboli.
Kolmen tunnin tree walk alkaa olla lopuillaan. Kuljemme hiekkatietä matalan, suurilehtisen kasvin luokse.
– Jos jonkun puun henki käy kimppuunne, se on seljan henki. Selja on vahvin noituuteen yhdistetty puu, Joy kertoo.
Seurueen jäsenet lähestyvät puuta varoen, suitsukkeen palaessa. Hurjasta maineestaan huolimatta seljan marjat eivät ole myrkyllisiä.
– Tarina kertoo, että muinaiset keltit värjäsivät hiuksensa mustiksi seljanmarjoilla.
Viimeinen tervehtimämme puu on kuusi. Sen pihkantuoksu tuo mieleen saunan, suven ja aurinkoisen illan metsän siimeksessä. Viereisen tuijan oksien keskelle päätämme retkemme.
– Tuija, elämän puu. Tarttukaamme toisiamme kädestä. Kiitos tämän puutarhan kasveille ja puiden hengille tästä päivästä. Menkää, ja viekää rakkaus, ilo ja viisaus mukananne.