Väliseinien pystyttäminen alkoi ritsaamalla värilangalla niiden paikat lattialaattaan. Piirustusten tutkiminen on ensiarvoisen tärkeää. Rungon paikkoja mitatessa täytyy muistaa ottaa huomioon käytettävän verhouslevyn paksuus ja joko vähentää tai lisätä se mittoihin tarpeen mukaan.
Kun oikea paikka on saatu selville ja merkitty lattiaan, yläjuoksun paikka merkitään kattoon käyttämällä apuna langasta roikutettavaa luotia. Myös se merkitään mieluiten värilangalla, koska sillä saa varmasti aikaan suoran viivan.
Alajuoksut kiinnitettiin laattaan betoninauloilla. Talossahan on lattialämmitys ja siksi Ari oli ennen laatan valua piirtänyt putkien paikat tarkasti muistiin. Lattialämmitysputken puhkaiseminen naulalla olisikin pahempi juttu - eikä sähkölämmityskaapelin katkaiseminen yhtään sen pienempi. Alajuoksujen alle on hyvä laittaa bitumihuopasuikaleet kosteutta eristämään, vaikka kuivissa sisätiloissa ollaankin. Laatan valusta oli aikaa vain pari, kolme viikkoa ja kuten edellisessä osassa puhuttiin - sen kuivuminen kestää paljon kauemmin kuin yleisesti kuvitellaan. Hyvä periaate on se, ettei kuivaa puuta koskaan laiteta suoraan betonin päälle.
Kevyt väliseinä ei saa olla kantava: katon painumiselle on varattava tilaa. Kattotuolikuvista selvisi, että katon maksimipainuma on täydellä lumikuormalla 15 mm. Kun yläjuoksuja kiinnitettiin, niiden ja yläpohjan kasikakkosten väliin laitettiin irralleen 16 mm välinappulat ja naulattiin juoksut sitten kiinni. Kun sitten oli kiinnitetty tiukasti mittaansa sahatut pystytolpat ylä- ja alajuoksun väliin, nämä välinappulat napauteltiin pois. Näin mahdollinen eläminen tapahtuu vain naulojen varassa rasittamatta seinän runkoa. Toinen hyvä, mutta huomattavasti työläämpi tapa olisi käyttää kahta erillistä juoksua. Teräsrankaakin voi käyttää.
