Rakennustyömaalla tuli aika keskittyä ympäristöön. Maatyötöt tehtiin loppuun, tontin pinta muotoiltiin kaatamaan oikealla tavalla seinistä pois, kunnallistekniikka liitettiin ja viemärit kaivettiin paikoilleen. Routasuojaukset valmisteltiin suunnitelmien mukaisesti ja sokkelin viereen levitettiin sepelikerros.
Talon sisätila pidettiin hallimaisena. Näin se toimii erinomaisena säilytys- ja työskentelytilana - kesähän oli sateinen, ja esimerkiksi räystäs- ja kulmalautojen maalaukset oli ilo tehdä kuivassa ja lämpimässä, sillä yläpohjan höyrynsulkumuovi ja harvalaudoitus olivat paikallaan. Siten sinne saadaan tarpeen vaatiessa myös lämpöä puhaltimella.
Hankkeen edetessä sisätilaa oli kuitenkin raivattava. Piti tehdä reiät viemäreille ja ryhtyä alapohjan eristämiseen. Viemäreiden ja väliseinien paikat oli merkitty tarkasti ontelolaatan pintaan mutta on huomattava, että reiät pitää tehdä ontelon kohdalle. Oikea paikka löytyy kyllä sitten myöhemmin, sillä laatan päällehän tulee eristettä ja betonilaattaa vielä 28 cm:n verran ja niiden sisällä suuntaa voidaan muuttaa oikeaksi.
Kun tehdään reikiä ontelolaatastoon, saumavalujen pitää olla valmiiksi tehtyinä ja kuivuneina. Jos ollaan kiilapakkojen varassa, koko laatta saattaa helposti haljeta. Kaikkein hellävaraisin keino reikien tekemiseen olisi piikkauskone, mutta tällaiseen ohuempaan, 200 mm laattaan Reiska katsoi lekan käytön vielä sopivan - se on nopeaa ja helppoa. Laatan pintaan tulee raskaalla lekalla heti reikä ja pohjaan vastaava tehdään rautakangella.
Reiska katkaisi reikien läpivienneiksi pätkät oikeanlaisesta putkesta. Pituus saa olla oikein reilu, sen on tultava 7-8 cm ulos laatan alapinnasta. Liian pitkää putkea on huomattavasti helpompi lyhentää kuin pidentää liian lyhyttä.
Putki pujotettiin reikään (putkeen oli piirretty merkki sopivan syvyyden kohdalle,) kiilattiin suoraksi pienillä puukiiloilla ja tiivistettiin paikalleen uretaanivaahdolla. Vaahtoa ruiskutettiin reikään myös ennen pujottamista. Kun se oli kuivunut, kiilat poistettiin ja niiden paikat vaahdotettiin. Pintavaluhan kyllä tulee tiivistymään putken ympärille mutta se kutistuu hiukan kuivuessaan ja siksi nämä alapohjan ja putken välit on hyvä saada mahdollisimman tiiviiksi.
Eristyksen tekoon
Lyhyehköt ontelolaatat olivat pysyneet hyvin tasossaan ja heitoksi mitattiin enimmilläänkin alle 2 cm. Yli kymmenen metrin mittaisissa laatoissa esijännite on aika kova, ja silloin heitot saattavat olla suurempiakin. Silti Reiska katsoi parhaaksi levittää laattojen päälle hiekkakerroksen ennen eristestyroxien asettamista, jotta pienetkin heitot saatiin oikaistua. Styroxhan painuu jonkin verran kasaan. Tasoitehiekkaa tarvitaan usein jo siitäkin syystä, että laattojen väliset urat saattavat jäädä vähän kuopalle.
Mutta sitäkin ennen laatat imuroitiin huolellisesti, ettei sinne jäisi pienimpiäkään, myöhemmin mahdollisesti itiöitä kasvattavia humusjätteitä - puutikkuja ja vastaavia. Samasta syystä myös hiekan on oltava ehdottomasti puhdasta.
Kun hiekka oli levitetty ja lanattu huolellisesti tasaiseksi, sen päälle alettiin latoa styroxpalasia. Ne on hyvä latoa huoleti hyvin tiukkaan.
Ensimmäisen kerroksen päälle tullaan asentamaan paljon tavaraa: vesijohtoja, keskuspölynimurin putkituksia, sähkövetoja ja niiden päälle tulee sitten toinen eristekerros. Näihin palaamme jatkossa tarkemmin.