TOP10: Kaikkien aikojen suomalaisnyrkkeilijät

MTV3.fi keskittyi listauksessaan ammattilaiskehissä mainetta niittäneisiin ottelijoihin. Näin muun muassa Suomen paras arvokisamenestyjä Pentti Hämäläinen ei mahtunut listalle mukaan.

10. Sten Suvio

Viipurista kotoisin ollut Sten Suvio toi Suomeen ensimmäisen nyrkkeilyn olympiamitalin Berliinistä vuonna 1936. Amatöörikehissä maailman parhaimpiin kuulunut olympiavoittaja niitti myöhemmin menestystä myös ammattilaiskehissä.

1937 Suvio lähti luomaan uraa Yhdysvaltoihin, jossa hän voittikin seitsemän ottelua perätysten. Hän menestyi myös hyvin Euroopassa, kunnes sota-aika keskeytti uran hetkeksi.

Tulevaisuuden lupauksille tienraivaajana toiminut Suvio päätti uransa lopulta vasta 37 vuoden iässä, minkä jälkeen hän siirtyi valmennuspuolelle. Hänen alaisuudessaan nyrkkeili muun muassa tuleva raskaansarjan maailmanmestari Ingemar Johansson.

9. Yrjö Piitulainen

Yrjö Piitulaiseen iski nyrkkeilykipinä tutustuttuaan kotikaupungissaan Viipurissa olympiavoittaja Sten Suvioon. Erittäin taitavana nyrkkeilijänä tunnettu Piitulainen ei amatöörinä noussut koskaan kaverinsa kanssa samalle tasolle, mutta ammattilaiskehissä häntä korkeammalle. Kuten myös tässä listassa.

”Pohjolan Charpentier”-liikanimen Ruotsissa saanut Piitulainen otteli välisarjassa. Hänen kovimmat päänahkansa olivat Eddie Thomas sekä Chris Christensen, jotka molemmat voittivat myöhemmin EM-tittelin. Vain kolme kertaa urallaan hävinnyt Piitulainen ei itse kuitenkaan päässyt koskaan titteliotteluun.

Euroopassa mainetta niittänyt Piitulainen nousi The Ring –lehden rankkauksessa korkeimmillaan Euroopan kuudenneksi parhaaksi.

8. Jyri Kjäll

Vuonna 1992 kevyen välisarjan olympiapronssia voittanut Jyri Kjäll tuli suurelle kansalle tutuksi viimeistään legendaarisesta lausahduksestaan: ”V-u, ei pysty!” Myöhemmin hän pystyi siirryttyään ammattilaiskehään ottelemaan.

Yksi Kjällin tunnetuimpia otteluita oli kivikovaa brittiläistä Steve Tuckettia vastaan. Tucket kaatui Helsingissä vuonna 1997 alle minuutissa. Tämän jälkeen alkoivat kuitenkin vastoinkäymiset vaivata ja erinäiset loukkaantumiset sekä kovien otteluiden puute himmensivät Kjällin tähteä.

Vuonna 2001 Kjäll tyrmäsi tulevan EM-mestarin Christian Bladtin kuunneltuaan itsekin kertaalleen luvunlaskua. Kjällin ottelulista näytti uran päätyttyä (2002) vakuuttavasti 23-1, mutta titteliottelua hän ei uransa aikana saanut kertaakaan.

7. Tarmo Uusivirta

Viisinkertainen SM-mestari, Amatöörien kaksinkertainen MM-hopeamitalisti (1978, 1982) ja EM-voittaja (1979) Tarmo Uusivirta toimi ammattilaisena vuosina 1982-1992.

Uusivirta taisteli raskaassa sarjassa sekä ylemmässä keskisarjassa menestyksekkäästi, mutta sai managerinsa takia otteluita vain harvakseltaan. Haasteet eivät myöskään olleet niin kovatasoisia kuin potentiaalia olisi löytynyt.

Uusivirta pääsi kertaalleen mittelemään EM-tittelistä vuonna 1991, kun vastaan asettui James Cook, jonka hän oli kukistanut kertaalleen aikaisemmin. Tällä kertaa kyyti oli kuitenkin kylmää ja Uusivirta luovutti seitsemännessä erässä.

Seuraavana vuonna Uusivirta lopetti uransa. Parhaimmillaan The Ring-lehti nosti hänet ylemmässä keskisarjassa kahdeksanneksi haastajaksi. Uusivirran ottelulista uran päätteeksi oli 24-4-3.

6. Pekka Kokkonen

Suurta kansansuosiota koko uransa ajan nauttinut Pekka Kokkonen loi maineensa raskaassa keskisarjassa. Hänen mottonsa oli tyrmää tai tule tyrmätyksi, jota myös Ruotsissa saatu lempinimi ”Knockonen” hyvin kuvastaa.

Ensimmäisessä ammattilaisottelussaan vuonna 1957 Kokkonen tyrmäsi Georges Bracon ensimmäisessä erässä. Hän tyrmäsi kertaalleen myös keskisarjan entisen maailmanmestarin Randy Turpinin.

”Pakilan puutarhuriksi” kutsuttu Kokkonen pääsi koko uransa aikana taistelemaan vain kerran EM-tittelistä vuonna 1967. Italian Piero Del Papa osoittautui kuitenkin paremmaksi 15. erän jälkeen.

Käytännössä Kokkonen taisteli koko uransa ajan pelkästään maailman huippuja vastaan ja tämän takia hän koki myös useita tappioita. Hänen viihdearvonsa ja sisupussin maineensa nostaa hänet kuitenkin todellisen legendan asemaan.

5. Amin Asikainen

”Idi” Amin Asikainen nosti suomalaisen nyrkkeilyn takaisin huippuunsa voittamalla keskisarjan EM-titteliottelussa Sebastian Sylvesterin kahdeksannen erän teknisellä tyrmäyksellä vuonna 2006. Asikainen myös puolusti titteliään kahdesti menestyksekkäästi.

Asikainen menetti tittelinsä vuonna 2007, mutta jatkoi silti uraansa vakuuttavasti tämän jälkeen. Hän pääsi toisen kerran EBU-liiton EM-titteliotteluun vuonna 2008, mutta hävisi Khoren Gevorille seitsemännessä erässä.

Viimeisen kerran Asikainen nousi kehään vuonna 2010, jolloin hän otteli ylemmässä keskisarjassa Piotr Wilczewskiä vastaan. Asikainen hävisi ja ripusti kintaat naulaan. Yhteensä hän otteli ammattilaisena 32 kertaa. Tuloksena 28 voittoa, 19 tyrmäystä ja vain neljä tappiota.

4. Risto Luukkonen

Elis Askin talliin kuulunut Risto Luukkonen on toistaiseksi ainoa suomalaisnyrkkeilijä, joka on voittanut ammattilaisena EM-tittelin kahdesti (1959 ja 1963). Ensimmäisessä titteliottelussa kaatui kärpässarjan maailmanlistan kuutonen Young Martin ja toisessa Minun Ben Ali.

Luukkosta pidetään taitojensa puolesta yhtenä parhaimpina suomalaisnyrkkeilijöinä. Hänen iskunsa ei välttämättä ollut kovin, mutta hänen iskukykynsä kyllä. Luukkosta ei nimittäin tyrmätty ammattilaisuransa aikana koskaan.

Parhaimmillaan Luukkonen oli The Ring-lehden maailmanlistan sijalla kuudentena.

3. Elis Ask

Urheilun monilahjakkuus Elis Ask teki nyrkkeilyhistoriaa olemalla ensimmäinen suomalainen ammattilainen, joka voitti EM-titteliottelun. Tämä tapahtui vuonna 1951 ja tapahtumapaikkana toimi Helsinki.

Höyhensarjassa nyrkkeillyt Ask nousi parhaimmillaan vuonna 1948 maailmanlistalla jopa kolmanneksi. Hänet tunnettiin kehässä pelottomana, iskuja kestävänä ja voimakkaana teknisenä nyrkkeilijänä.

Askin lopetettua ammattilaisuransa, tuli hänestä kuuluisa nyrkkeilypromoottori, jonka tallissa olivat sellaiset nimet kuten Risto Luukkonen, Pekka Kokkonen ja Olli Mäki. Heistä jokaisesta tuli maailmanhuippuja. Se kertoo myös jotain edesmenneen ”Kid Ellisin” nyrkkeilytaidoista.

2. Olli Mäki

”Kokkolan leipuriksi” kutsuttu Olli Mäki oli ensimmäinen suomalainen, joka voitti EM-tittelin niin amatöörinä kuin ammattilaisenakin. Yleisesti häntä pidetään yhtenä lahjakkaimmista suomalaisnyrkkeilijöistä.

Mäki nousi parhaimmillaan The Ringin maailmanlistan viidennelle sijalle, saatuaan kakkossijoitetun Aissa Hashasin luovuttamaan hieman yllättäenkin kevyen välisarjan ottelussa.

Vuonna 1962 Mäki nousi ensimmäisenä suomalaisena kehään, jossa taisteltiin MM-tittelistä. Helsingin Olympiastadionilla oli seuraamassa huimat 23 463 katsojaa, jotka kuitenkin joutuivat pettymään ajoissa, kun Davey Moore päätti ottelun jo toisessa erässä. Kamppailu taisteltiin höyhensarjassa.

Jotain Mäen nyrkkeilijän taidoista kertoo, että hänellä oli uransa aikana viisi kertaa kehässä vastustaja, joka oli pitänyt jossain vaiheessa MM-vyötä hallussaan. Nyrkkeily jatkuu Mäen suvussa, sillä Ollin poika Pekka Mäki on kuuluisa nyrkkeilyvalmentaja ja promoottori.

1. Gunnar Bärlund

Tämän listan ykköseksi ei voi olla muuta vaihtoehtoa kuin Suomen ensimmäinen ammattinyrkkeilijä, legendaarinen Gunnar ”GeeBee” Bärlund.

Amatöörien EM-mestaruuden voitettuaan vuonna 1934, riisui Bärlund paitansa pois ja alkoi takoa vastustajia rahasta raskaassa sarjassa. Euroopassa tarpeeksi mätkittyään hän siirtyi Yhdysvaltojen suuriin ympyröihin ja nopeasti hän huomasi tappelevansa New Yorkin legendaarisessa nyrkkeilypyhätössä Madison Square Gardenissa, jonka ottelukehään ei kukaan muu suomalainen ole koskaan jalallaan astunut.

Siellä vastaan asettui yli kaksimetrinen jättiläinen, Buddy Bauer, joka sai tuta suomalaisen nyrkin voiman. Lopulta Bärlund oli kaatanut niin monta suurta nimeä (Alberto Lovell, Jack Roper) että arvostettu The Ring-lehti nosti hänet maailmanlistalla MM-mestari Joe Louisin kakkoshaastajaksi.

MM-titteliottelua GeeBee ei koskaan saanut, mutta se ei pyyhi Suomen kaikkien aikojen nyrkkeilijän ansiolistalta mitään pois.