Päivi Istalan elämäkerta on ainutlaatuinen teos toimittajan pitkästä urasta ja värikkäästä yksityiselämästä.
Toimittaja-teatteriohjaaja Päivi Istala työskenteli Yleisradiossa vuosina 1967-2011. Hänen toimittamiaan ohjelmia olivat muun muassa Silmäneula, Ristivetoa ja Naisten tunti. Päivi Istalan suorasukaiset mielipiteet herättivät radiokuuntelijoissa tunteita puolesta ja vastaan. Hänestä tuli väistämättä aikansa tähti.
Kaikki nämä värikkäät vuodet ja paljon enemmän on taltioitu Päivi Istalan yli 500-sivuiseen elämäkertaan Ristivetoa ja muita kertomuksia elämästä (Siltala). Kirja on kaupoissa 18. lokakuuta.
– Kirjoitin kirjaa hiukan yli vuoden. Kustannustoimittaja Liisa Steffa odotti elämäntarinaani uskollisesti kymmenisen vuotta, naurahtaa Päivi Istala MTV3.fille.
Olet nykyisin eläkkeellä, kaipaatko takaisin työelämään?
– Ikävöin työtovereitani ja työyhteisöä, sellaista tapahtumisen meininkiä. En kaipaa työolosuhteiden kiristämistä, työn laadun huonontumista tai kammottavia palavereja, kuten en myöskään huonosti työntekijöitään kohtelevia esimiehiä.
Päivi Istalan kirjoittama kirja on mielenkiintoinen katsaus menneiden vuosien historiaan ja ajankuvaan. Hän kertoo avoimesti myös yksityiselämänsä surullisista käänteistä, kuten alkoholismistaan.
– Olen ollut raittiina 25 vuotta. Sain lahjaksi uuden elämän. Taivaan Isä on puoleeni katsonut, toimittajalegenda kiittelee.
Syöksykierre tuntemattomaan
Alkoholismi on salakavala sairaus.
"Se on tauti, jolle ei voi mitään, ennen kuin… Se on pakkomielle, joka valtaa sielun ja sydämen, se on liikkeelle paneva voima, alkoholia on pakko saada, koska muuten ei mieli rauhoitu, ei ruumis rentoudu."
Alkoholisti ei kestä kurjia ja murheellisia päiviä, mutta ei myöskään menestymistä, iloa tai onnea.
– En aivan heti tajunnut, miten syvälle olin mennyt. Toukokuun puolivälissä vuonna 1987 koin lopullisen pohjakosketuksen, sanoo Päivi Istala MTV3.fille.
"Ahdistuin, alkoholisoiduin, jouduin psykoosiin ja Hesperiaan. Se oli syöksykierre tuntemattomaan. Se oli myös välttämätön tervehtymisen alku. Siitä löytyi pohja, jota alemmas en tahtonut mennä."
Himo alkoholiin oli niin vahva, että eräänä päivänä se voiton jopa pienestä tyttärestä.
"Vappuna oli 4 päivää vapaata, ne menivät humussa ja sumussa. Anna oli Mummilla, onneksi. Häivyin keskiviikkoiltapäivänä töitten jälkeen kapakkaan ja jäin sille tielleni kolmeksi päiväksi. En tullut kotiin, en mennyt töihin, en ilmoittanut mitään kellekään. Join. Jätin lapseni heitteille. Jätin Mummin epätoivoon. Tämän pohjalle vajoamisen jälkeen voin allekirjoittaa ehkä kummalliselta kuulostavan todistuksen: vaikka läheiset ovat huolesta epätoivoisia, kaikkein epätoivoisin on se, joka juo."
"Kolmannen päivän iltana naapurin rouva sai minut kiinni yhdestä Kallion kapakasta. Hän oli pitänyt huolta Annasta, ollut yhteydessä niin Mummiin kuin työpaikallenikin. Ensimmäinen kysymykseni koski Annaa, toinen Mummia, kolmas työpaikkaa. Ehkä se sitten oli elämän järjestys. Tulin kotiin. Jotain oli tapahduttava."
Salaisuuksia neljän seinän sisällä
Päivi Istala sanoo, että alkoholismi on suomalaisten kansantauti numero ykkönen.
– Lukiessani lehdistä perhetragedioista tulen surulliseksi oman kokemukseni pohjalta. Kaikista hirveimpiä juttuja en halua enää edes lukea. Kukaan meistä ei voi tietää, mitä perheissä oikeasti tapahtuu neljän seinän sisällä. Sen tietävät vain he itse.Yksikään naapuri tai ulkopuolinen ei voi siis kutsua yhtäkään perhettä hyväksi tai onnelliseksi perheeksi.
(MTV3–KIKKA ISOVIITA)